1. Mooseksen kirja

43 Ja nälänhätä maassa oli ankara.+ 2 Ja niin pian kuin he olivat syöneet loppuun sen leipäviljan, jonka he olivat tuoneet Egyptistä,+ tapahtui, että heidän isänsä sanoi heille: ”Menkää takaisin, ostakaa meille hieman ruokaa.”+ 3 Silloin Juuda sanoi hänelle:+ ”Se mies tähdentämällä tähdensi meille sanoen: ’Ette saa enää nähdä kasvojani, ellei veljenne ole mukananne.’+ 4 Jos lähetät veljemme meidän mukanamme,+ niin olemme halukkaita menemään sinne ja ostamaan sinulle ruokaa. 5 Mutta ellet lähetä häntä, niin me emme mene sinne, sillä se mies todellakin sanoi meille: ’Ette saa enää nähdä kasvojani, ellei veljenne ole mukananne.’”+ 6 Ja Israel huudahti:+ ”Miksi teidän piti aiheuttaa minulle vahinkoa kertomalla sille miehelle, että teillä oli vielä veli?” 7 Tähän he sanoivat: ”Se mies kyseli suoraan meistä ja sukulaisistamme sanoen: ’Vieläkö isänne on elossa?+ Onko teillä vielä veljeä?’, ja me sitten kerroimme hänelle niin kuin asiat ovat.+ Kuinka saatoimme mitenkään tietää, että hän sanoisi: ’Tuokaa veljenne tänne’?”+

8 Lopulta Juuda sanoi isälleen Israelille: ”Lähetä poika minun mukanani,+ jotta voisimme nousta ja lähteä ja jotta pysyisimme elossa emmekä kuolisi,+ sekä me että sinä ja pienet lapsemme.+ 9 Minä vastaan hänestä.+ Minun kädestäni saat vaatia rangaistuksen hänestä.+ Ellen tuo häntä sinulle enkä aseta häntä eteesi, niin olen tehnyt syntiä sinua vastaan ikiajoiksi*. 10 Mutta ellemme olisi viivytelleet, olisimme jo käyneet siellä nämä kaksi kertaa.”+

11 Niin heidän isänsä Israel sanoi heille: ”Jos siis näin on asia,+ tehkää tämä: Ottakaa kuormasäkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi:+ vähän palsamia*+ ja vähän hunajaa,+ ladaania ja hartsipitoista* kuorta,+ pistaasipähkinöitä ja manteleita.+ 12 Ottakaa myös kaksinkertainen rahamäärä* mukaanne; ja raha, joka palautettiin säkkienne suussa, teidän tulee viedä takaisin mukananne.+ Ehkä se oli erehdys.+ 13 Ja ottakaa veljenne ja nouskaa, palatkaa sen miehen luo. 14 Ja Jumala, Kaikkivaltias*, antakoon osaksenne sääliä sen miehen edessä,+ jotta hän vapauttaisi teille toisen veljenne ja Benjaminin. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, täytyy minun menettää lapseni!”+

15 Niin miehet ottivat tämän lahjan, ja he ottivat mukaansa kaksinkertaisen rahamäärän sekä Benjaminin. Sitten he nousivat ja menivät Egyptiin ja seisoivat lopulta Joosefin edessä.+ 16 Kun Joosef näki Benjaminin heidän kanssaan, hän sanoi heti miehelle, joka hoiti hänen taloaan: ”Vie miehet taloon ja teurasta eläimiä ja tee valmistelut,+ koska miesten on määrä syödä minun kanssani puolenpäivän aikaan.” 17 Mies teki heti niin kuin Joosef oli sanonut.+ Mies siis vei miehet Joosefin taloon. 18 Mutta miehet pelästyivät, koska heidät oli viety Joosefin taloon,+ ja sanoivat: ”Sen rahan takia, joka alussa kulki mukanamme takaisin meidän säkeissämme, meidät viedään tänne, jotta he karkaisivat päällemme ja hyökkäisivät kimppuumme ja ottaisivat meidät orjiksi sekä myös aasimme!”+

19 Siksi he lähestyivät miestä, joka hoiti Joosefin taloa, ja puhuivat hänelle talon sisäänkäynnin luona 20 ja sanoivat: ”Anteeksi, herrani! Me todella tulimme alussa tänne ostamaan ruokaa.+ 21 Mutta tapahtui, että kun tulimme yöpymispaikkaan+ ja avasimme säkkejämme, katso, kunkin raha olikin hänen säkkinsä suussa, rahamme täysipainoisena. Haluaisimme siis palauttaa sen omin käsin.+ 22 Ja olemme tuoneet mukanamme tänne lisää rahaa ostaaksemme ruokaa. Emme totisesti tiedä, kuka pani rahamme säkkeihimme.”+ 23 Silloin hän sanoi: ”Kaikki on teidän kohdaltanne kunnossa. Älkää pelätkö.+ Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala antoi teille aarteen säkkeihinne.+ Rahanne on tullut minulle.” Sen jälkeen hän toi Simeonin ulos heidän luokseen.+

24 Mies vei sitten miehet Joosefin taloon ja antoi vettä, jotta he saisivat jalkansa pestyiksi,+ ja hän antoi heidän aaseilleen rehua.+ 25 Niin he laittoivat lahjan+ valmiiksi, ennen kuin Joosef tuli puolenpäivän aikaan, sillä he olivat kuulleet, että he söisivät leipää siellä.+ 26 Kun Joosef meni taloon, niin he veivät hänelle taloon lahjan, joka oli heidän kädessään, ja heittäytyivät hänen eteensä maahan.+ 27 Tämän jälkeen hän tiedusteli heidän vointiaan* ja sanoi:+ ”Voiko isänne hyvin*, se iäkäs mies, josta olette puhuneet? Onko hän yhä elossa?”+ 28 Tähän he sanoivat: ”Palvelijasi, isämme, voi hyvin. Hän on yhä elossa.” Sitten he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.+

29 Kun hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan,+ hän sanoi edelleen: ”Onko tämä teidän veljenne, se nuorin, josta olette minulle puhuneet?”+ Ja hän lisäsi: ”Osoittakoon Jumala sinulle suopeuttaan,+ poikani.” 30 Joosefille tuli nyt kiire, sillä hänen sisimmät tunteensa heräsivät hänen veljeään kohtaan,+ niin että hän etsi paikkaa itkeäkseen, ja hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.+ 31 Sen jälkeen hän pesi kasvonsa ja meni ulos ja hillitsi itsensä ja sanoi:+ ”Tarjotkaa ateria.”+ 32 Ja sitä ryhdyttiin tarjoamaan erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka söivät hänen kanssaan, sillä egyptiläiset eivät voineet syödä ateriaa heprealaisten kanssa, koska se on egyptiläisistä inhottavaa.+

33 Ja heidät asetettiin istumaan hänen eteensä, esikoinen esikoisoikeutensa+ mukaan ja nuorin nuoruutensa mukaan, ja miehet katselivat toisiaan hämmästyneinä. 34 Ja hän antoi kantaa edestään annoksia heille, mutta Benjaminille hän antoi viisi kertaa suuremman annoksen kuin kaikille muille.+ Niin he jatkoivat juhlimista ja juomista hänen kanssaan kylläisiksi saakka.+