Tuomarien kirja
18 Noina päivinä ei Israelissa ollut kuningasta.+ Ja noina päivinä danilaisten+ heimo etsi itselleen perintöä asuakseen siinä, koska heille ei ollut siihen päivään mennessä langennut perintöä Israelin heimojen keskuudesta.+
2 Vihdoin Danin pojat lähettivät viisi sukunsa miestä, miehiä joukostaan, urhoollisia miehiä Sorasta+ ja Estaolista,+ vakoilemaan+ maata ja tutkimaan sitä. Niin he sanoivat heille: ”Menkää, tutkikaa maata.” Aikanaan he tulivat Efraimin vuoristoon,+ aina Miikan+ talolle asti, ja olivat sitten siellä yötä. 3 Ollessaan Miikan talon luona he tunsivat sen nuoren miehen, leeviläisen, äänen, joten he poikkesivat sinne. Ja he sanoivat hänelle: ”Kuka toi sinut tänne, ja mitä sinä teet tässä paikassa, ja mikä sinua täällä kiinnostaa?” 4 Hän sanoi vuorostaan heille: ”Niin ja niin Miika teki minulle palkatakseen minut+ ja ollakseni hänelle pappina.”+ 5 Silloin he sanoivat hänelle: ”Tiedustelehan+ Jumalalta+ saadaksemme tietää, onnistuuko matka, jolla olemme.” 6 Niin pappi sanoi heille: ”Menkää rauhassa. Matka, jolla olette, on Jehovan edessä.”
7 Niinpä ne viisi miestä kulkivat edelleen ja tulivat Laisiin+ ja näkivät, kuinka siellä oleva väki asui itseensä luottavana sidonilaisten tavan mukaan, rauhallisena ja pahaa aavistamattomana,+ eikä ollut sortavaa valloittajaa*, joka olisi hätyyttänyt maassa mitään, koska* he olivat kaukana sidonilaisista+ eivätkä olleet missään tekemisissä ihmisten kanssa*.
8 Vihdoin he tulivat veljiensä luo Soraan+ ja Estaoliin,+ ja heidän veljensä sanoivat heille: ”Miten teille kävi?” 9 Tähän he sanoivat: ”Nouskaa toki, ja lähdetään heitä vastaan, sillä olemme nähneet sen maan, ja katso, se on erittäin hyvä.+ Mutta te emmitte. Älkää kuhnailko mennessänne ottamaan haltuunne maata.+ 10 Kun tulette sinne, tulette pahaa aavistamattoman kansan+ luo, ja maa on varsin tilava*; sillä Jumala* on antanut sen teidän käsiinne,+ paikan, jossa ei ole puutetta mistään, mitä maan päällä on.”+
11 Silloin lähti sieltä, toisin sanoen Sorasta ja Estaolista,+ danilaisten suvusta,+ kuusisataa sota-asein vyöttäytynyttä miestä. 12 Ja he kulkivat ylös ja leiriytyivät Kirjat-Jearimiin+ Juudaan. Siksi sitä paikkaa on kutsuttu Mahane-Daniksi*+ tähän päivään asti. Katso! Se on Kirjat-Jearimista länteen*. 13 Sen jälkeen he kulkivat sieltä edelleen Efraimin vuoristoon ja tulivat Miikan+ talolle asti.
14 Silloin ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa+ Laisin+ maata, vastasivat ja sanoivat veljilleen: ”Tiesittekö, että näissä taloissa on efodi ja terafim-kuvia+ ja veistetty kuva+ ja valettu patsas?+ Ja nyt, miettikää mitä teidän pitäisi tehdä.”+ 15 Niin he poikkesivat sinne ja tulivat sen nuoren miehen, sen leeviläisen,+ taloon, Miikan talolle, ja kyselivät hänen vointiaan.+ 16 Koko ajan ne kuusisataa sota-asein+ vyöttäytynyttä miestä, jotka olivat Danin poikia,+ seisoivat portin sisäänkäynnin luona. 17 Ne viisi miestä, jotka olivat menneet vakoilemaan maata,+ nousivat nyt astuakseen sinne sisään ottamaan* veistetyn kuvan+ ja efodin+ ja terafim-kuvat+ ja valetun kuvan.+ (Ja pappi+ seisoi portin sisäänkäynnin luona niiden kuudensadan sota-asein vyöttäytyneen miehen kanssa.)* 18 Ja nämä menivät Miikan taloon ja ottivat sitten veistetyn kuvan, efodin ja terafim-kuvat ja valetun kuvan.+ Silloin pappi+ sanoi heille: ”Mitä te teette?” 19 Mutta he sanoivat hänelle: ”Ole hiljaa. Pane kätesi suullesi ja lähde kanssamme ja tule meille isäksi+ ja papiksi.+ Kumpi on parempi: sekö, että jäät yhden miehen huonekunnan papiksi,+ vai se, että tulet yhden heimon ja suvun papiksi Israeliin?”+ 20 Papin sydän mieltyi tähän,+ ja hän otti nyt efodin ja terafim-kuvat ja veistetyn kuvan+ ja tuli väen keskuuteen.
21 Sitten he kääntyivät ja menivät tiehensä ja panivat pienokaiset ja karjan ja arvoesineet edellensä.+ 22 He itse olivat ehtineet jonkin matkan päähän Miikan talosta, kun Miikan+ talon lähitalojen miehet kutsuttiin koolle, ja nämä yrittivät tavoittaa Danin pojat. 23 Kun he huutelivat Danin pojille, niin nämä käänsivät kasvonsa ja sanoivat Miikalle: ”Mikä sinun on,+ kun sinut on kutsuttu koolle?” 24 Niin hän sanoi: ”Jumalani,+ jotka olen tehnyt,+ te olette ottaneet, papinkin,+ ja menette tiehenne, ja mitä minulla enää on?+ Kuinka siis voitte sanoa minulle: ’Mikä sinun on?’” 25 Tähän Danin pojat sanoivat hänelle: ”Älköön äänesi kuuluko lähellämme, jotteivät katkerasieluiset+ miehet hyökkäisi kimppuunne ja jottei sinun ole menetettävä omaa sieluasi* ja huonekuntasi sielua.” 26 Ja Danin pojat jatkoivat matkaansa, ja lopulta Miika näki, että he olivat häntä voimakkaampia,+ joten hän kääntyi ja palasi kotiinsa.
27 He puolestaan ottivat sen, mitä Miika oli tehnyt, ja papin,+ josta oli tullut hänen omansa, ja he etenivät kohti Laisia,+ rauhallista ja pahaa aavistamatonta kansaa+ vastaan. Ja he ryhtyivät lyömään heitä miekan terällä,+ ja kaupungin he polttivat tulella.+ 28 Eikä ollut ketään vapauttajaa, sillä se oli kaukana Sidonista+ eivätkä he olleet missään tekemisissä ihmisten kanssa; ja se oli alatasangolla, joka kuului Bet-Rehobiin.+ Sitten he rakensivat kaupungin uudelleen ja asettuivat siihen asumaan.+ 29 Lisäksi he antoivat kaupungille nimen Dan isänsä Danin nimen mukaan,+ hänen joka oli syntynyt Israelille.+ Kaupungin nimi oli kuitenkin ensin Lais.+ 30 Sen jälkeen Danin pojat pystyttivät itselleen veistetyn kuvan,+ ja Jonatanista,*+ Mooseksen* pojan Gersomin+ pojasta, hänestä ja hänen pojistaan, tuli danilaisten heimolle pappeja siihen päivään asti, jona maa* vietiin pakkosiirtolaisuuteen.+ 31 Ja he pitivät Miikan tekemää veistettyä kuvaa pystytettynä itseään varten kaikki ne päivät, joina tosi Jumalan huone+ pysyi Silossa.+