Tuomarien kirja
3 Nämä ovat nyt ne kansakunnat,+ joiden Jehova antoi jäädä koetellakseen+ niiden avulla Israelia, toisin sanoen kaikkia niitä, jotka eivät olleet kokeneet mitään kanaanilaissotia+ – 2 se tapahtui ainoastaan siksi, että Israelin poikien sukupolvet saisivat kokemusta, että heille opetettaisiin sotaa, toisin sanoen vain niille, jotka eivät olleet aiemmin kokeneet sellaista –: 3 filistealaisten+ viisi akseliruhtinasta*+ ja kaikki kanaanilaiset,+ myös sidonilaiset+ ja hivviläiset,+ jotka asuivat Libanoninvuorella,+ Baal-Hermonin+ vuoresta aina siihen asti, mistä mennään Hamatiin.*+ 4 Ja ne olivat välikappaleina Israelin koettelemiseksi,+ jotta saataisiin tietää, tottelisivatko he Jehovan käskyjä, jotka hän oli antanut heidän isilleen Mooseksen välityksellä.+ 5 Ja Israelin pojat asuivat kanaanilaisten,+ heettiläisten ja amorilaisten ja perissiläisten ja hivviläisten ja jebusilaisten keskellä.+ 6 Ja he ryhtyivät ottamaan heidän tyttäriään vaimoikseen,+ ja omia tyttäriään he antoivat heidän pojilleen,+ ja he alkoivat palvella heidän jumaliaan.+
7 Niin Israelin pojat tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja he unohtivat Jehovan, Jumalansa,+ ja palvelivat Baaleja+ ja pyhiä paaluja.*+ 8 Silloin Jehovan suuttumus syttyi Israelia kohtaan,+ niin että hän myi+ heidät Mesopotamian*+ kuninkaan Kusan-Risataimin käsiin, ja Israelin pojat palvelivat Kusan-Risataimia kahdeksan vuotta. 9 Ja Israelin pojat alkoivat huutaa Jehovaa avukseen.+ Silloin Jehova herätti Israelin pojille pelastajan,+ jotta hän pelastaisi heidät: Otnielin,+ Kalebin nuoremman veljen Kenasin+ pojan.+ 10 Jehovan henki+ tuli nyt hänen päälleen, ja hänestä tuli Israelin tuomari. Kun hän lähti taisteluun, niin Jehova antoi Syyrian* kuninkaan Kusan-Risataimin hänen käsiinsä, niin että hänen kätensä nujersi+ Kusan-Risataimin. 11 Sen jälkeen maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta. Lopulta Otniel, Kenasin poika, kuoli.
12 Ja jälleen Israelin pojat ryhtyivät tekemään sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä.+ Silloin Jehova salli Moabin+ kuninkaan Eglonin vahvistua Israelia vastaan,+ koska he tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä.+ 13 Lisäksi hän kokosi heitä vastaan Ammonin pojat+ ja Amalekin.+ Sitten he lähtivät ja löivät Israelin ja ottivat haltuunsa palmukaupungin.+ 14 Ja Israelin pojat palvelivat Moabin kuningasta Eglonia kahdeksantoista vuotta.+ 15 Ja Israelin pojat alkoivat huutaa Jehovaa avukseen.+ Niin Jehova herätti heille pelastajan, benjaminilaisen+ Ehudin,+ Geran pojan, vasenkätisen miehen.*+ Aikanaan Israelin pojat lähettivät hänen välityksellään pakkoveroa* Moabin kuninkaalle Eglonille. 16 Sillä välin Ehud teki itselleen miekan, joka oli kaksiteräinen,+ kyynärän* pituinen. Sitten hän vyötti sen vaatteensa alle oikealle kupeelleen.+ 17 Ja hän lähti viemään pakkoveroa Moabin+ kuninkaalle Eglonille. Eglon oli muuten hyvin lihava mies.
18 Ja tapahtui, että kun hän oli saanut pakkoveron+ viedyksi, hän lähetti heti väen, pakkoveron kantajat, pois. 19 Ja itse hän kääntyi takaisin Gilgalissa+ olevien louhosten* luona, ja hän sanoi sitten: ”Minulla on sinulle salainen sana, oi kuningas.” Niin tämä sanoi: ”Hiljaa!” Silloin kaikki hänen vieressään seisoneet poistuivat hänen luotaan ulos.+ 20 Ja Ehud tuli hänen luokseen hänen istuessaan viileässä kattohuoneessaan, joka hänellä oli itseään varten. Ja Ehud sanoi vielä: ”Minulla on sinulle sana Jumalalta.” Niin hän nousi valtaistuimeltaan. 21 Silloin Ehud ojensi vasemman kätensä ja otti miekan oikealta kupeeltaan ja upotti sen hänen vatsaansa. 22 Ja kahvakin meni sisään terän mukana, niin että ihra peitti terän kokonaan, sillä hän ei vetänyt miekkaa hänen vatsastaan, ja suolensisällystä alkoi tulla ulos*. 23 Ja Ehud lähti poistuakseen tuuletusaukon* kautta, mutta hän sulki kattohuoneen ovet jälkeensä ja lukitsi ne. 24 Ja hän itse meni ulos.+
Ja hänen palvelijansa tulivat ja katselivat, ja kas, kattohuoneen ovet olivat lukossa. Niin he sanoivat: ”Hän on juuri tarpeellaan*+ viileässä sisähuoneessa.” 25 Ja he odottelivat, kunnes heitä hävetti, ja katso, kukaan ei avannut kattohuoneen ovia. Silloin he ottivat avaimen ja avasivat ne, ja katso, heidän herransa* makasi kuolleena lattialla!
26 Ehud sitä vastoin pakeni heidän viivytellessään, ja hän ohitti louhokset+ ja pakeni Seiraan. 27 Ja tapahtui, että kun hän pääsi sinne, hän alkoi puhaltaa torveen*+ Efraimin vuoristossa;+ ja Israelin pojat lähtivät laskeutumaan hänen kanssaan vuoristosta, ja hän oli heidän kärjessään. 28 Sitten hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua,+ sillä Jehova on antanut vihollisenne moabilaiset teidän käsiinne.”+ Niin he seurasivat häntä ja valloittivat moabilaisten edessä sijaitsevat Jordanin kahlaamot+ eivätkä antaneet kenenkään mennä yli. 29 Ja siihen aikaan he löivät Moabin, noin kymmenentuhatta miestä,+ kaikki rotevia*+ ja kaikki urhoollisia miehiä, eikä yksikään päässyt pakoon.+ 30 Ja Moab alistettiin sinä päivänä Israelin käden alle; ja maassa vallitsi rauha kahdeksankymmentä vuotta.+
31 Ja hänen jälkeensä osoittautui olevan Samgar,+ Anatin poika, ja hän löi filistealaisia+ maahan kuusisataa miestä naudantutkaimella, ja hänkin pelasti lopulta Israelin.+