1. Samuelin kirja
17 Ja filistealaiset+ kokosivat leirijoukkojaan sotaan. Kun he olivat kokoontuneet Sokoon,+ joka kuuluu Juudaan, niin he leiriytyivät Sokon ja Asekan+ välille, Efes-Dammimiin.+ 2 Saul ja Israelin miehet puolestaan kokoontuivat ja leiriytyivät Elan alatasangolle+ ja järjestäytyivät taisteluun kohdatakseen filistealaiset. 3 Ja filistealaiset seisoivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset seisoivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välissään.
4 Ja filistealaisten leireistä lähti tulemaan esitaistelija, nimeltään Goljat,+ Gatista,+ kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.*+ 5 Ja hänellä oli päässään kuparikypärä ja yllään panssaripaita, jossa oli limittäiset suomut, ja panssaripaidan+ paino oli viisituhatta sekeliä* kuparia. 6 Ja hänen jaloissaan oli kupariset säärisuojukset ja hänen hartioittensa välissä kuparinen heittokeihäs.+ 7 Ja hänen keihäänsä puuvarsi oli kuin kangastukki,+ ja hänen keihäänsä terä oli kuusisataa sekeliä* rautaa, ja suuren kilven kantaja marssi hänen edellään. 8 Sitten hän seisahtui ja huusi Israelin taisteluriveille+ ja sanoi heille: ”Miksi te tulette esiin järjestäytyäksenne taisteluun? Enkö minä ole filistealainen ja te Saulin palvelijoita?+ Valitkaa itsellenne mies, ja tulkoon hän alas luokseni. 9 Jos hän kykenee taistelemaan kanssani ja lyö minut, niin meidän on tultava teidän palvelijoiksenne. Mutta jos minä vedän vertoja hänelle ja lyön hänet, silloin teidän on tultava meidän palvelijoiksemme ja palveltava meitä.”+ 10 Ja filistealainen sanoi vielä: ”Minä totisesti pilkkaan+ Israelin taistelurivejä tänä päivänä. Antakaa minulle mies, ja taistelkaamme keskenämme!”+
11 Kun Saul+ ja koko Israel kuulivat nämä filistealaisen sanat, niin he kauhistuivat ja pelkäsivät kovasti.+
12* Mutta Daavid oli sen efratilaisen+ poika Juudan Betlehemistä, jonka nimi oli Iisai. Ja tällä oli kahdeksan poikaa.+ Ja Saulin päivinä tämä mies oli jo vanha miesten joukossa*. 13 Ja Iisain kolme vanhinta poikaa lähtivät matkaan. He seurasivat Saulia sotaan,+ ja hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoinen Eliab+ ja hänen toinen poikansa Abinadab+ ja kolmas Samma.+ 14 Ja Daavid oli nuorin,+ ja ne kolme vanhinta seurasivat Saulia.
15 Ja Daavid meni ja palasi* Saulin luota paimentamaan isänsä lampaita+ Betlehemiin. 16 Ja filistealainen astui esiin aina aamuvarhaisella ja illalla ja asettui paikalleen neljänkymmenen päivän ajan.
17 Sitten Iisai sanoi pojalleen Daavidille: ”Otahan veljillesi tämä eefa* paahdettuja jyviä+ ja nämä kymmenen leipää ja vie ne nopeasti leiriin veljillesi. 18 Ja nämä kymmenen maitoannosta* sinun tulee viedä tuhannenpäällikölle;+ sinun tulee myös huolehtia omien veljiesi hyvinvoinnista,+ ja sinun tulee ottaa heiltä vakuus.” 19 Sillä välin Saul ja he ja kaikki muut Israelin miehet olivat Elan alatasangolla+ taistelemassa filistealaisia vastaan.+
20 Niinpä Daavid nousi varhain aamulla ja jätti lampaat vartijan huostaan ja otti kantamuksensa ja lähti, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt.+ Kun hän tuli suojattuun leiriin,+ sotajoukot olivat menossa taistelulinjaan,+ ja ne nostivat taisteluhuudon. 21 Ja Israel ja filistealaiset alkoivat järjestäytyä taistelulinja taistelulinjaa vastaan. 22 Daavid jätti heti tavaransa+ kuormaston hoitajan+ haltuun ja juoksi sitten taistelulinjaan. Tultuaan hän kyseli veljiensä vointia.+
23 Kun hän puhui heidän kanssaan, niin katso, se esitaistelija, nimeltään Goljat,+ filistealainen Gatista,+ oli tulossa filistealaisten taisteluriveistä, ja hän alkoi puhua samoja sanoja kuin ennenkin,+ ja Daavid kuunteli. 24 Mutta miehen nähdessään kaikki Israelin miehet, niin, he pakenivat häntä ja pelkäsivät kovasti.+ 25 Ja Israelin miehet sanoivat: ”Oletteko nähneet tuon miehen, joka on tulossa? Hän on näet tulossa pilkkaamaan+ Israelia. Ja on tapahtuva, että sen miehen, joka lyö hänet, sen kuningas rikastuttaa suurilla rikkauksilla, ja hän antaa hänelle oman tyttärensä,+ ja hänen isänsä huoneen hän tekee vapaaksi Israelissa.”+
26 Silloin Daavid sanoi lähellään seisoville miehille: ”Mitä tehdään miehelle, joka lyö tuon filistealaisen+ ja kääntää pois häväistyksen Israelin yltä?+ Sillä kuka on tämä ympärileikkaamaton+ filistealainen, niin että hänen täytyy pilkata+ elävän Jumalan*+ taistelurivejä?” 27 Silloin väki puhui hänelle samat sanat kuin aikaisemmin ja sanoi: ”Näin tehdään miehelle, joka lyö hänet.” 28 Ja hänen vanhin veljensä Eliab+ kuuli, kun hän puhui miehille, ja Eliabin suuttumus syttyi Daavidia kohtaan,+ niin että hän sanoi: ”Minkä vuoksi olet tullut tänne? Ja kenen huostaan jätit ne vähät lampaat siellä erämaassa?+ Minä tunnen hyvin julkeutesi ja sydämesi pahuuden,+ sillä olet tullut tänne sitä varten että näkisit taistelun.”+ 29 Tähän Daavid sanoi: ”Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö se ollut vain sana?”+ 30 Sitten hän kääntyi hänen viereltään erään toisen puoleen ja sanoi samat sanat kuin aikaisemmin,+ ja väki vuorostaan antoi hänelle saman vastauksen kuin ennenkin.+
31 Niin Daavidin puhumat sanat kuultiin, ja ne kerrottiin Saulille. Sen tähden hän antoi noutaa hänet.* 32 Ja Daavid sanoi Saulille: ”Älköön kenessäkään ihmisessä* hänen sydämensä luhistuko.+ Sinun palvelijasi menee ja on taisteleva tämän filistealaisen kanssa.”+ 33 Mutta Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä tätä filistealaista vastaan taistelemaan hänen kanssaan,+ sillä sinähän olet poikanen+ ja hän on ollut sotilas poikaiästään asti.” 34 Silloin Daavid sanoi Saulille: ”Palvelijastasi tuli isälleen paimen katraan keskuuteen, ja tuli leijona*+ ja myös karhu, ja kumpikin vei lampaan laumasta. 35 Ja minä menin sen perään ja löin sen maahan+ ja pelastin lampaan sen kidasta. Kun se nousi minua vastaan, minä tartuin sitä parrasta ja löin sen maahan ja surmasin sen. 36 Sekä leijonan että karhun on palvelijasi lyönyt maahan, ja tälle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle+ on käyvä niin kuin toiselle niistä, sillä hän on pilkannut+ elävän Jumalan*+ taistelurivejä.”+ 37 Sitten Daavid lisäsi*: ”Jehova, joka vapautti minut leijonan kynsistä* ja karhun kynsistä, hän vapauttaa minut tämän filistealaisen käsistä.”+ Tällöin Saul sanoi Daavidille: ”Mene, ja osoittautukoon, että Jehova on kanssasi.”+
38 Saul alkoi nyt pukea omia vaatteitaan Daavidin ylle, ja hän pani kuparikypärän hänen päähänsä, minkä jälkeen hän puki hänen ylleen panssaripaidan. 39 Sitten Daavid vyötti hänen miekkansa vaatteittensa päälle ja yritti kävellä mutta ei voinut, sillä hän ei ollut koskaan koettanut niitä*. Lopulta Daavid sanoi Saulille: ”En minä voi kävellä näissä tamineissa, sillä en ole koskaan koettanut niitä.” Niin Daavid riisui ne yltään.+ 40 Sitten hän otti sauvansa käteensä ja valitsi purolaaksosta itselleen viisi sileintä kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, joka oli hänellä säiliönä, ja linkonsa+ hänellä oli kädessään. Ja hän alkoi lähestyä filistealaista.
41 Ja filistealainen lähti tulemaan, tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja suurta kilpeä kantava mies oli hänen edellään. 42 Kun nyt filistealainen katsoi ja näki Daavidin, hän halveksi+ tätä, koska osoittautui, että hän oli poika+ ja punertava,+ kaunis näöltään.+ 43 Niin filistealainen sanoi Daavidille: ”Koirako+ minä olen, kun tulet minua vastaan sauvojen kanssa?” Sen jälkeen filistealainen kirosi Daavidia jumaliensa*+ kautta. 44 Ja filistealainen sanoi Daavidille vielä: ”Tule vain luokseni, niin annanpa lihasi taivaiden linnuille ja kedon eläimille.”+
45 Daavid vuorostaan sanoi filistealaiselle: ”Sinä tulet minua vastaan miekka ja keihäs ja heittokeihäs mukanasi,+ mutta minä tulen sinua vastaan armeijoiden Jehovan nimessä,+ Israelin taistelurivien Jumalan, jota sinä olet pilkannut.+ 46 Tänä päivänä Jehova luovuttaa sinut minun käsiini,+ ja minä lyön sinut ja irrotan sinulta pääsi, ja minä annan filistealaisten leirin ruumiit* tänä päivänä taivaiden linnuille ja maan villieläimille,+ ja kaikki maa* tulee tietämään, että Israelilla on Jumala.*+ 47 Ja koko tämä koottu joukko tulee tietämään, ettei Jehova pelasta miekalla eikä keihäällä,+ sillä taistelu kuuluu Jehovalle,+ ja hän on antava teidät meidän käsiimme.”+
48 Ja tapahtui, että filistealainen nousi ja lähti tulemaan ja tuli yhä lähemmäksi Daavidia vastaan, ja Daavid riensi ja juoksi kohti taistelulinjaa filistealaista vastaan.+ 49 Sitten Daavid työnsi kätensä laukkuunsa ja otti sieltä kiven ja linkosi sen, niin että hän osui+ filistealaista otsaan ja kivi upposi hänen otsaansa*, ja hän kaatui kasvoilleen maahan.+ 50 Niin Daavid osoittautui lingon ja kiven avulla voimakkaammaksi kuin filistealainen ja löi filistealaisen ja surmasi hänet, eikä Daavidin kädessä ollut miekkaa.+ 51 Ja Daavid jatkoi juoksuaan ja seisahtui filistealaisen ääreen. Sitten hän tarttui hänen miekkaansa+ ja veti sen tupestaan ja surmasi hänet lopullisesti, kun hän löi sillä hänen päänsä poikki.+ Niin filistealaiset näkivät, että heidän väkevänsä oli kuollut, ja he lähtivät pakoon.+
52 Silloin Israelin ja Juudan miehet nousivat ja puhkesivat huutamaan ja ajoivat filistealaisia takaa+ suoraan laaksoon*+ ja aina Ekronin+ porteille asti, ja kuolettavasti haavoitettuja filistealaisia kaatui Saaraimista+ vievällä tiellä* sekä Gatiin että Ekroniin asti. 53 Myöhemmin Israelin pojat palasivat filistealaisten kiivaasta takaa-ajosta ja menivät ryöstämään+ heidän leirinsä.
54 Sitten Daavid otti filistealaisen pään+ ja vei sen Jerusalemiin, ja hänen aseensa hän pani telttaansa.+
55* Mutta sillä hetkellä kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän sanoi Abnerille,+ armeijan päällikölle: ”Kenen+ poika tuo nuori mies on,+ Abner?” Tähän Abner sanoi: ”Sielusi elämän kautta, oi kuningas, en tiedä ensinkään!” 56 Niin kuningas sanoi: ”Tiedustele sinä, kenen poika nuorukainen on.” 57 Siksi kun Daavid palasi lyötyään filistealaisen, niin Abner otti hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja filistealaisen pää+ oli hänen kädessään. 58 Sitten Saul sanoi hänelle: ”Kenen poika sinä olet, nuori mies?”, mihin Daavid sanoi: ”Palvelijasi betlehemiläisen+ Iisain+ poika.”