55* Mutta sillä hetkellä kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän sanoi Abnerille,+ armeijan päällikölle: ”Kenen+ poika tuo nuori mies on,+ Abner?” Tähän Abner sanoi: ”Sielusi elämän kautta, oi kuningas, en tiedä ensinkään!”

3 Mutta Daavid vannoi+ lisäksi ja sanoi: ”Isäsi täytyy kyllä tietää, että olen saanut suosion sinun silmissäsi,+ ja niin hän sanoisi: ’Älköön Jonatan saako tietää tästä, jottei hän tulisi pahoilleen.’ Mutta niin totta kuin Jehova elää+ ja niin totta kuin sinun sielusi elää,+ onhan vain askeleen verran minun ja kuoleman välillä!”+

11 Tähän Uuria sanoi Daavidille: ”Arkku+ ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, ja herrani Joab ja herrani palvelijat+ ovat leiriytyneinä kedolla, ja minä – menisinkö minä kotiini syömään ja juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa?+ Niin totta kuin sinä elät ja niin totta kuin sielusi elää,+ sitä en tee!”

2 Niin Elia sanoi Elisalle: ”Jäisitkö tänne, sillä Jehova itse on lähettänyt minut Beteliin asti.” Mutta Elisa sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää+ ja niin totta kuin sinun sielusi elää,+ minä en sinua jätä.”+ Niin he menivät alas Beteliin.+

30 Tällöin pojan äiti sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää+ ja niin totta kuin sinun sielusi elää,+ minä en jätä sinua.”+ Sen tähden Elisa nousi ja lähti hänen kanssaan*.

5 Sillä elävät tietävät kuolevansa,*+ mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään,*+ eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu.+