2. Mooseksen kirja

9 Sen vuoksi Jehova sanoi Moosekselle: ”Mene faraon luo, ja sinun on puhuttava hänelle:+ ’Näin on Jehova, heprealaisten Jumala, sanonut: ”Lähetä kansani pois, jotta se palvelisi minua. 2 Mutta jos jatkuvasti kieltäydyt lähettämästä sitä pois ja pidät sitä otteessasi,+ 3 katso, Jehovan käsi+ tulee karjasi päälle,+ joka on kedolla. Hevosiin, aaseihin, kameleihin, nautakarjaan ja pienkarjaan tulee hyvin ankara rutto.+ 4 Ja Jehova tekee eron Israelin karjan ja Egyptin karjan välillä, eikä mitään kaikesta Israelin pojille kuuluvasta kuole.”’”+ 5 Jehova asetti lisäksi määräajan ja sanoi: ”Huomenna Jehova tekee tämän maassa.”+

6 Jehova tekikin tämän seuraavana päivänä, ja kaikenlaista Egyptin karjaa* alkoi kuolla,+ mutta Israelin poikien karjasta ei kuollut yhtäkään. 7 Silloin farao lähetti tiedustelemaan, ja katso, ei yhden yhtäkään Israelin karjasta ollut kuollut. Siitä huolimatta faraon sydän pysyi kovettuneena,+ eikä hän lähettänyt kansaa pois.

8 Sen jälkeen Jehova sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Ottakaa itsellenne polttouunista+ kummankin kouranne täydeltä nokea, ja Mooseksen on viskattava se kohti taivaita faraon nähden. 9 Ja siitä on tultava pölyä koko Egyptin maahan, ja siitä on tultava märkäpaiseita+ ihmisiin ja eläimiin koko Egyptin maassa.”

10 Niin he ottivat polttouunin nokea ja asettuivat seisomaan faraon eteen, minkä jälkeen Mooses viskasi sen kohti taivaita, ja siitä tuli märkäpaiseita,+ joita puhkesi ihmisiin ja eläimiin. 11 Eivätkä taikuutta harjoittavat papit kyenneet seisomaan Mooseksen edessä paiseiden vuoksi, sillä paiseita oli tullut taikuutta harjoittaviin pappeihin ja kaikkiin egyptiläisiin.+ 12 Mutta Jehova antoi faraon sydämen paatua, eikä hän kuunnellut heitä, niin kuin Jehova oli Moosekselle puhunutkin.+

13 Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Nouse varhain aamulla ja asetu faraon eteen,+ ja sinun on sanottava hänelle: ’Näin on Jehova, heprealaisten Jumala, sanonut: ”Lähetä kansani pois, jotta se palvelisi minua.+ 14 Sillä tällä kertaa minä lähetän kaikki iskuni sydäntäsi vastaan ja palvelijoillesi ja kansallesi, jotta tietäisit, ettei koko maassa ole ketään minun kaltaistani.+ 15 Sillä minä olisin jo voinut ojentaa käteni lyödäkseni sinua ja kansaasi rutolla, niin että olisit hävinnyt jäljettömiin maan päältä.+ 16 Mutta juuri siitä syystä olen antanut sinun säilyä,*+ että näyttäisin sinulle voimani ja että nimeni tulisi julistetuksi kaikessa maassa.*+ 17 Yhäkö sinä menettelet pöyhkeästi* kansaani vastaan, kun et lähetä sitä pois?+ 18 Katso, minä panen tulemaan huomenna näihin aikoihin hyvin ankaran raesateen, jollaista ei ole koskaan sattunut Egyptissä sen perustamispäivästä tähän asti.+ 19 Ja lähetä nyt viemään suojaan karjasi ja kaikki, mikä kedolla on sinun. Raesateen+ on osuttava jokaiseen ihmiseen ja eläimeen, joka tavataan kedolla ja jota ei ole korjattu taloon, ja niiden on kuoltava.”’”

20 Jokainen joka faraon palvelijoiden keskuudessa pelkäsi Jehovan sanaa, pani palvelijansa ja karjansa pakenemaan taloihin,+ 21 mutta joka ei pannut sydäntään antamaan Jehovan sanalle mitään arvoa, se jätti palvelijansa ja karjansa kedolle.+

22 Jehova sanoi nyt Moosekselle: ”Ojenna kätesi+ kohti taivaita, jotta raesade+ tulisi koko Egyptin maahan, ihmisten ja eläinten ja kaikkien kedon kasvien päälle Egyptin maassa.” 23 Niin Mooses ojensi sauvansa kohti taivaita, ja Jehova antoi jylinää ja rakeita,+ ja tulta virtasi alas maahan, ja Jehova antoi raesateen jatkua Egyptin maahan. 24 Niin rakeita tuli, ja tulta väreili raesateen seassa. Se oli hyvin ankara, niin että mitään sen kaltaista ei ollut sattunut koko Egyptin maassa siitä ajasta saakka, jolloin siitä tuli kansakunta.+ 25 Ja raesade löi koko Egyptin maata. Raesade löi kaiken, mikä kedolla oli, ihmisistä eläimiin saakka, ja kaikenlaiset kedon kasvit*, ja se pirstoi kaikenlaiset kedon puut.*+ 26 Ainoastaan Gosenin maassa, jossa Israelin pojat olivat, ei tullut raesadetta.+

27 Lopulta farao lähetti kutsumaan Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: ”Olen tehnyt syntiä tällä kertaa.+ Jehova on vanhurskas,+ ja minä ja kansani olemme väärässä*. 28 Pyytäkää hartaasti Jehovalta, ettei enää olisi Jumalan jylinää ja rakeita.+ Sitten olen halukas lähettämään teidät pois, ettekä tule viipymään enää kauempaa.” 29 Niin Mooses sanoi hänelle: ”Heti kun lähden kaupungista, levitän käteni ylös Jehovan puoleen.+ Jylinä lakkaa eikä raesade jatku enää kauempaa, jotta tietäisit, että maa kuuluu Jehovalle.+ 30 Mutta sinusta ja palvelijoistasi tiedän jo, ettette silloinkaan pelkää Jehova Jumalaa.”+

31 Pellava ja ohra oli näin lyöty, koska ohra oli tähkällä ja pellava nupulla.+ 32 Mutta vehnää ja spelttivehnää*+ ei ollut lyöty, sillä ne ovat myöhäisempiä. 33 Mooses lähti nyt kaupungista faraon luota ja levitti kätensä ylös Jehovan puoleen, ja jylinä ja rakeet lakkasivat vähitellen, eikä sade enää virrannut maahan.+ 34 Kun farao sai nähdä, että sade ja rakeet ja jylinä olivat lakanneet, hän teki jälleen syntiä ja kovetti sydäntään,+ hän sekä hänen palvelijansa. 35 Ja faraon sydän pysyi paatuneena, eikä hän lähettänyt Israelin poikia pois, niin kuin Jehova oli Mooseksen välityksellä* puhunutkin.+