Tuomarien kirja

9 Aikanaan Abimelek,+ Jerubbaalin poika, meni Sikemiin+ äitinsä veljien luo ja puhui heille ja äitinsä isän huoneen koko suvulle ja sanoi: 2 ”Puhuttehan kaikkien Sikemin maanomistajien* kuullen: ’Kumpi on teistä parempi: sekö, että teitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä,+ kaikki Jerubbaalin pojat, vai se, että teitä hallitsee yksi mies? Ja teidän on muistettava, että minä olen teidän luutanne ja lihaanne.’”+

3 Ja hänen äitinsä veljet alkoivat puhua kaikkia näitä sanoja hänestä kaikkien Sikemin maanomistajien kuullen, niin että näiden sydän taipui Abimelekin puolelle,+ sillä he sanoivat: ”Hän on meidän veljemme.”+ 4 Sitten he antoivat hänelle seitsemänkymmentä hopearahaa Baal-Beritin+ huoneesta, ja niillä Abimelek palkkasi joutilaita ja röyhkeitä miehiä+ seuraamaan häntä. 5 Sen jälkeen hän meni isänsä huoneeseen Ofraan+ ja tappoi veljensä,+ Jerubbaalin pojat, seitsemänkymmentä miestä, yhden kiven päällä, mutta Jotam, Jerubbaalin nuorin poika, jäi jäljelle, sillä hän oli kätkeytynyt.

6 Sen jälkeen kaikki Sikemin maanomistajat ja koko Millon talo+ kokoontuivat ja menivät suuren puun,+ Sikemissä+ olleen pylvään, luo asettamaan Abimelekin hallitsemaan kuninkaana.+

7 Kun siitä ilmoitettiin Jotamille, hän heti meni ja asettui seisomaan Garisiminvuoren+ huipulle ja korotti äänensä ja huusi ja sanoi heille: ”Kuunnelkaa minua, te Sikemin maanomistajat, ja kuunnelkoon Jumala teitä:

8 Puut lähtivät kerran voitelemaan itselleen kuningasta. Niin ne sanoivat oliivipuulle:+ ’Ole toki kuninkaanamme.’*+ 9 Mutta oliivipuu sanoi niille: ’Onko minun luovuttava lihavuudestani, jolla kirkastetaan+ Jumalaa ja ihmisiä, ja onko minun mentävä huojumaan muita puita ylemmäksi?’+ 10 Silloin puut sanoivat viikunapuulle:+ ’Tule sinä, ole kuningattarenamme*.’ 11 Mutta viikunapuu sanoi niille: ’Onko minun luovuttava makeudestani ja hyvästä sadostani, ja onko minun mentävä huojumaan muita puita ylemmäksi?’+ 12 Seuraavaksi puut sanoivat viiniköynnökselle: ’Tule sinä, ole kuningattarenamme.’ 13 Viiniköynnös sanoi vuorostaan niille: ’Onko minun luovuttava uudesta viinistäni, joka saa Jumalan ja ihmiset iloitsemaan,+ ja onko minun mentävä huojumaan muita puita ylemmäksi?’ 14 Vihdoin kaikki muut puut* sanoivat piikkipensaalle:+ ’Tule sinä, ole kuninkaanamme.’ 15 Tähän piikkipensas sanoi puille: ’Jos todella voitelette minut kuninkaaksenne, niin tulkaa etsimään suojaa varjostani.+ Mutta jos ette, niin lähteköön piikkipensaasta tuli+ ja kuluttakoon Libanonin+ setrit.’+

16 Ja jos te nyt olette toimineet totuudellisesti ja moitteettomasti tehdessänne Abimelekista kuninkaanne+ ja jos olette osoittaneet hyvyyttä Jerubbaalia ja hänen huonekuntaansa kohtaan ja jos olette tehneet hänelle niin kuin hänen kättensä teot ansaitsivat, 17 kun isäni taisteli+ puolestanne ja vaaransi sielunsa*+ voidakseen vapauttaa teidät Midianin+ käsistä – 18 ja te taas olette nousseet tänään isäni huonekuntaa vastaan tappaaksenne hänen poikansa,+ seitsemänkymmentä miestä,+ yhden kiven päällä ja tehdäksenne Abimelekista, hänen orjattarensa pojasta,+ Sikemin maanomistajien kuninkaan+ vain siksi, että hän on teidän oma veljenne – 19 niin, jos olette toimineet totuudellisesti ja moitteettomasti Jerubbaalia ja hänen huonekuntaansa kohtaan tänä päivänä, niin iloitkaa Abimelekista ja iloitkoon hänkin teistä.+ 20 Mutta ellette ole, niin lähteköön tuli+ Abimelekista ja kuluttakoon Sikemin maanomistajat ja Millon talon,+ ja lähteköön tuli+ Sikemin maanomistajista ja Millon talosta ja kuluttakoon Abimelekin.”+

21 Sitten Jotam+ lähti pakoon ja juoksi tiehensä ja meni Beeriin, ja hän asettui asumaan sinne veljensä Abimelekin vuoksi.

22 Ja Abimelek esiintyi Israelin ruhtinaana* kolme vuotta.+ 23 Sitten Jumala salli huonon hengen+ kehittyä* Abimelekin ja Sikemin maanomistajien välille, ja Sikemin maanomistajat ryhtyivät menettelemään petollisesti+ Abimelekia kohtaan, 24 jotta Jerubbaalin seitsemällekymmenelle pojalle tehty väkivalta tulisi esille*+ ja hän panisi heidän verensä heidän veljensä Abimelekin päälle, koska hän tappoi heidät,+ ja Sikemin maanomistajien päälle, koska he vahvistivat hänen kätensä+ tappamaan hänen veljensä. 25 Niinpä Sikemin maanomistajat asettivat hänen varalleen väijyjiä vuorten huipuille, ja nämä ryöstivät jokaisen, joka kulki tiellä heidän ohitseen. Siitä ilmoitettiin aikanaan Abimelekille.

26 Silloin tulivat Gaal,+ Ebedin poika, ja hänen veljensä ja kulkivat yli Sikemiin,+ ja Sikemin maanomistajat alkoivat luottaa häneen.+ 27 Ja he menivät tavalliseen tapaansa kedolle ja ryhtyivät korjaamaan viinitarhojensa rypäleitä ja polkemaan niitä ja viettämään riemujuhlaa,+ minkä jälkeen he menivät jumalansa huoneeseen+ ja söivät ja joivat+ ja kirosivat+ Abimelekia. 28 Ja Gaal, Ebedin poika, sanoi sitten: ”Kuka on Abimelek+ ja kuka on Sikem*, että meidän pitäisi palvella häntä? Eikö hän ole Jerubbaalin+ poika, ja eikö Sebul+ ole hänellä valvojana? Palvelkaa te muut Hamorin,+ Sikemin isän, miehiä, mutta miksi meidän tulisi palvella häntä? 29 Kunpa tämä kansa olisikin käsissäni!*+ Silloin poistaisin Abimelekin.” Ja hän sanoi vielä* Abimelekille: ”Lisää armeijasi lukuisaksi ja tule esiin.”+

30 Ja Sebul, kaupungin ruhtinas, sai kuulla Gaalin, Ebedin pojan,+ sanat. Silloin hänen suuttumuksensa syttyi. 31 Niin hän lähetti verukkeen nojalla sanansaattajia Abimelekin luo* sanomaan: ”Katso! Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat nyt tulleet Sikemiin,+ ja katso, he kokoavat kaupunkia sinua vastaan. 32 Niin nouse nyt yöllä,+ sinä ja kanssasi oleva väki, ja asetu väijyksiin+ kedolle. 33 Ja aamulla on tapahduttava, että sinun tulee nousta varhain, heti kun aurinko paistaa, ja sinun on rynnättävä kaupunkia vastaan, ja kun hän ja hänen kanssaan oleva väki lähtee sinua vastaan, sinun on myös tehtävä hänelle niin kuin havaitset kädelläsi* mahdolliseksi.”

34 Niinpä Abimelek ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousivat yöllä ja asettuivat väijymään Sikemiä neljänä joukkona. 35 Myöhemmin Gaal,+ Ebedin poika, meni ulos ja seisahtui kaupungin portin sisäänkäynnin luo. Silloin Abimelek ja väki, joka oli hänen kanssaan, nousivat väijytyspaikasta esiin. 36 Kun Gaal näki väen, hän sanoi heti Sebulille: ”Katso! Väkeä tulee alas vuorten huipuilta.” Mutta Sebul sanoi hänelle: ”Vuorten varjot ne näyttävät sinusta miehiltä.”+

37 Myöhemmin Gaal puhui vielä kerran ja sanoi: ”Katso! Väkeä tulee alas maan keskustasta, ja yksi joukko tulee Meonenimin* suuren puun tietä.” 38 Tähän Sebul sanoi hänelle: ”Missä ovat nyt sanasi, jotka päästit suustasi:*+ ’Kuka on Abimelek, että meidän pitäisi palvella häntä?’+ Eikö tämä ole se väki, jonka olet hylännyt?+ Menehän nyt ja taistele heitä vastaan.”

39 Niin Gaal lähti Sikemin maanomistajien etunenässä ja taisteli Abimelekia vastaan. 40 Ja Abimelek lähti hänen peräänsä ja tämä pakeni häntä, ja surmattuja kaatui joukoittain portin sisäänkäyntiin asti.

41 Ja Abimelek jäi asumaan Arumaan*, ja Sebul+ ajoi sitten Gaalin+ ja hänen veljensä pois Sikemissä+ asumasta. 42 Ja seuraavana päivänä tapahtui, että kansaa lähti ulos kedolle, ja siitä kerrottiin Abimelekille.+ 43 Silloin hän otti väen ja jakoi sen kolmeen joukkoon+ ja asettui väijyksiin kedolle. Sitten hän katsoi, ja kas, kansa oli lähdössä kaupungista. Niin hän nousi heitä vastaan ja löi heidät. 44 Ja Abimelek ja joukot*, jotka olivat hänen kanssaan, tekivät rynnäkön asettuakseen kaupungin portin sisäänkäynnin luo, sillä välin kun kaksi joukkoa ryntäsi kaikkien kedolla olevien kimppuun ja alkoi lyödä heitä maahan.+ 45 Ja Abimelek taisteli kaupunkia vastaan koko sen päivän ja lopulta valloitti kaupungin, ja hän tappoi kansan, joka siellä oli,+ minkä jälkeen hän hajotti kaupungin maahan+ ja kylvi siihen suolaa.+

46 Kun kaikki Sikemin tornin maanomistajat* kuulivat siitä, he menivät heti El-Beritin*+ huoneen holviin. 47 Silloin Abimelekille ilmoitettiin, että kaikki Sikemin tornin maanomistajat olivat kokoontuneet yhteen. 48 Niin Abimelek nousi Salmoninvuorelle,+ hän ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan. Sitten Abimelek otti kirveen käteensä ja löi puista oksan poikki ja kohotti sen ilmaan ja pani sen olalleen ja sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: ”Mitä olette nähneet minun tekevän, tehkää kiireesti kuten minä!”+ 49 Niin kaikki väki katkaisi samoin kukin itselleen oksan ja lähti seuraamaan Abimelekia. Sitten he panivat ne holvia vasten ja sytyttivät holvin heidän yläpuolellaan tuleen, niin että myös kaikki Sikemin tornin miehet kuolivat, noin tuhat miestä ja naista.+

50 Sitten Abimelek lähti Tebesiin+ ja leiriytyi Tebesiä vastaan ja valloitti sen. 51 Koska keskellä kaupunkia sattui olemaan vahva torni, niin kaikki miehet ja naiset ja kaikki kaupungin maanomistajat pakenivat sinne, minkä jälkeen he sulkivat sen perässään ja kiipesivät tornin katolle. 52 Ja Abimelek raivasi tiensä tornille ja alkoi taistella sitä vastaan, ja hän meni aivan lähelle tornin sisäänkäyntiä polttaakseen sen tulella.+ 53 Silloin muuan nainen heitti ylemmän myllynkiven Abimelekin päähän ja murskasi hänen kallonsa.+ 54 Niin hän kutsui nopeasti luokseen palvelijan, joka kantoi hänen aseitaan, ja sanoi hänelle: ”Vedä miekkasi esiin ja surmaa minut,+ jottei minusta sanottaisi: ’Nainen hänet tappoi.’” Heti hänen palvelijansa lävisti hänet, niin että hän kuoli.+

55 Kun Israelin miehet saivat nähdä, että Abimelek oli kuollut, niin he palasivat kukin kotipaikkaansa. 56 Näin Jumala antoi sen pahan, minkä Abimelek oli tehnyt isälleen tappamalla seitsemänkymmentä veljeään, tulla takaisin hänen päälleen.+ 57 Ja kaiken Sikemin miesten pahuuden Jumala antoi tulla takaisin heidän oman päänsä päälle, jotta Jotamin,+ Jerubbaalin+ pojan, kirous+ tulisi heidän päälleen.+