Johtajalle. Daavidin. Sävelmä.
139 Oi Jehova, olet tutkinut minut läpikotaisin ja tunnet minut.+
2 Sinä olet tullut tietämään istumiseni ja nousemiseni.+
Olet ottanut huomioon ajatukseni kaukaa.+
3 Kulkemiseni ja makaamiseni olet mitannut,+
ja kaikki tieni ovat tulleet sinulle tutuiksi.+
4 Sillä ei ole sanaa kielelläni,+
mutta katso, oi Jehova, sinä tiedät jo sen kaiken.+
5 Takaa ja edestä olet piirittänyt minut
ja panet kätesi minun päälleni.
6 Sellainen tieto on minulle liian ihmeellistä.+
Se on niin korkealla, etten voi saavuttaa sitä.+
7 Minne voin mennä henkesi ulottuvilta,+
ja minne voin paeta kasvojesi edestä?+
8 Jos nousisin taivaaseen, sinä olisit siellä,+
ja jos levittäisin lepovuoteeni Šeoliin, katso, sinä olisit siellä.+
9 Vaikka ottaisin aamunkoiton siivet+
asuakseni syrjäisimmässä meressä,+
10 sielläkin sinun kätesi taluttaisi minua+
ja oikea kätesi ottaisi minusta kiinni.+
11 Ja vaikka sanoisin: ”Totisesti pimeys sieppaa minut äkkiä!”,+
niin yö olisi valona ympärilläni.+
12 Ei pimeyskään olisi sinulle liian pimeä,+
vaan yökin loistaisi niin kuin päivä;+
pimeys voisi yhtä hyvin olla valo.+
13 Sillä sinä valmistit munuaiseni,+
pidit minua suojattuna äitini kohdussa.+
14 Minä kiitän sinua siksi, että minut on tehty pelottavan ihmeellisesti.+
Sinun tekosi ovat ihmeelliset,+
kuten sieluni varsin hyvin tietää.+
15 Luuni eivät olleet sinulta kätkössä,+
kun minut salassa tehtiin,+
kun minut kudottiin maan syvimmissä osissa.+
16 Silmäsi näkivät jopa alkioni,+
ja kirjassasi olivat kirjoitettuina kaikki sen osat,
mitä tulee päiviin, jolloin ne muodostettiin+
eikä yhtäkään niistä vielä ollut.
17 Kuinka kallisarvoiset siis ovatkaan minulle sinun ajatuksesi!+
Oi Jumala, kuinka suureksi nouseekaan niiden kokonaismäärä!+
18 Jos koettaisin laskea ne, niitä olisi enemmän kuin konsanaan hiekkajyväsiä.+
Olen herännyt ja olen silti yhä luonasi.+
19 Oi kunpa sinä, oi Jumala, surmaisit jumalattoman!+
Silloin verivelkaiset miehetkin+ poistuvat varmasti luotani,
20 nuo jotka puhuvat sinusta oman käsityksensä mukaan;+
he ovat käyttäneet nimeäsi arvottomalla tavalla+ – sinun vastustajasi.+
21 Enkö vihaa niitä, jotka kiihkeästi vihaavat sinua, oi Jehova,+
ja enkö tunne inhoa niitä kohtaan, jotka kapinoivat sinua vastaan?+
22 Täydellä vihalla minä totisesti heitä vihaan.+
Heistä on tullut minulle tosi vihollisia.+
23 Tutki minut läpikotaisin, oi Jumala, ja tunne sydämeni.+
Koettele minua ja tunne levottomuutta herättävät ajatukseni+
24 ja katso, onko minussa mitään tuskan tietä,+
ja johdata minua määräämättömän ajan tiellä.+