39 Lopulta kuningas Daavidin sielu* kaipasi lähteä* Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonista, siitä että tämä oli kuollut.

33 Silloin kuningas järkyttyi ja nousi porttikäytävän päällä olevaan kattohuoneeseen+ ja purskahti itkemään, ja näin hän sanoi mennessään: ”Poikani Absalom, poikani, poikani+ Absalom! Oi kunpa minä olisin kuollut sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!”+

2 Niin pelastuksesta tuli sinä päivänä kaikelle väelle surun aihe, sillä väki kuuli sanottavan sinä päivänä: ”Kuningas on pahoillaan poikansa vuoksi.”