2 Ja Asa ryhtyi tekemään sitä, mikä oli hyvää ja oikein Jehovan, hänen Jumalansa, silmissä.

11 Ja Asa alkoi huutaa Jehovan, Jumalansa, puoleen+ ja sanoi: ”Oi Jehova, auttaessasi sinulle ei merkitse mitään, onko kyse monista tai voimattomista.+ Auta meitä, oi Jehova, meidän Jumalamme, sillä sinuun me todella turvaudumme+ ja sinun nimessäsi+ olemme tulleet tätä joukkoa vastaan. Oi Jehova, sinä olet meidän Jumalamme.+ Älä anna kuolevaisella ihmisellä* olla voimaa sinua vastaan.”+

17 Mutta itse uhrikukkulat+ eivät hävinneet Israelista.+ Asan sydän osoittautui kuitenkin ehyeksi kaikkina hänen päivinään.+