2. Samuelin kirja
6 Daavid kokosi nyt jälleen kaikki Israelin valiomiehet,+ kolmekymmentätuhatta. 2 Sitten Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousivat ja menivät Baale-Juudaan+ tuomaan sieltä tosi Jumalan arkkua,+ joka on otettu nimiin, armeijoiden Jehovan+ nimiin,+ hänen joka istuu kerubien yllä.+ 3 He kuljettivat kuitenkin tosi Jumalan arkun uusilla vankkureilla+ viedäkseen sen Abinadabin talosta,+ joka oli kukkulalla, ja Ussa ja Ahjo,+ Abinadabin pojat, ohjasivat uusia vankkureita.
4 Niin he veivät sen Abinadabin talosta, joka oli kukkulalla... tosi Jumalan arkun mukana, ja Ahjo käveli arkun edellä. 5 Ja Daavid ja koko Israelin huone juhlivat Jehovan edessä kaikenlaisin katajasta tehdyin soittimin ja harpuin+ ja kielisoittimin+ ja tamburiinein+ ja helistimin* ja symbaalein.+ 6 Ja he tulivat vähitellen Nakonin* puimatantereelle asti, ja silloin Ussa+ ojensi kätensä kohti tosi Jumalan arkkua ja tarttui siihen,+ sillä naudat olivat vähällä aiheuttaa kaatumisen. 7 Silloin Jehovan suuttumus+ syttyi Ussaa kohtaan, ja tosi Jumala löi+ hänet siinä tuon epäkunnioittavan teon vuoksi, niin että hän kuoli siihen tosi Jumalan arkun viereen.+ 8 Ja Daavid suuttui siitä, että Jehova oli puhjennut tällaiseen purkaukseen Ussaa vastaan, ja tuota paikkaa on kutsuttu Peres-Ussaksi* tähän päivään asti.+ 9 Ja Daavid pelästyi sinä päivänä Jehovaa+ ja sanoi: ”Kuinka Jehovan arkku voi tulla luokseni?”+ 10 Eikä Daavid halunnut siirtää Jehovan arkkua luokseen Daavidin kaupunkiin.+ Niin Daavid antoi viedä sen syrjään gatilaisen Obed-Edomin+ taloon.+
11 Ja Jehovan arkku jäi gatilaisen Obed-Edomin taloon kolmeksi kuukaudeksi, ja Jehova siunasi+ Obed-Edomia ja koko hänen huonekuntaansa.+ 12 Lopulta kuningas Daavidille ilmoitettiin ja sanottiin: ”Jehova on siunannut Obed-Edomin taloa ja kaikkea, mikä on hänen, tosi Jumalan arkun takia.” Silloin Daavid meni ja toi tosi Jumalan arkun Obed-Edomin talosta ylös Daavidin kaupunkiin iloiten.+ 13 Ja tapahtui, että kun Jehovan arkun kantajat+ olivat astuneet kuusi askelta, niin hän uhrasi sonnin ja syöttöeläimen.+
14 Ja Daavid pyörähteli tanssien Jehovan edessä kaikin voiminensa, ja Daavid oli vyöttäytyneenä pellavaefodiin.+ 15 Ja Daavid ja koko Israelin huone toivat Jehovan arkkua+ ylös ilohuudoin+ ja torven soidessa.+ 16 Ja tapahtui, että kun Jehovan arkku tuli Daavidin kaupunkiin, Mikal,+ Saulin tytär, katsoi alas ikkunasta ja näki silloin kuningas Daavidin hyppivän ja pyörähtelevän tanssien Jehovan edessä, ja hän alkoi halveksia+ häntä sydämessään.+ 17 Niin he toivat Jehovan arkun ja panivat sen paikalleen siihen telttaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt,+ minkä jälkeen Daavid uhrasi polttoteurasuhreja+ ja yhteysteurasuhreja+ Jehovan edessä. 18 Kun Daavid oli lopettanut polttoteurasuhrien ja yhteysteurasuhrien uhraamisen, niin hän siunasi+ kansan armeijoiden Jehovan nimessä.+ 19 Lisäksi hän jakoi+ kaikelle kansalle, Israelin koko joukolle, sekä miehille että naisille, kullekin reikäleivän ja taatelikakun ja rusinakakun,*+ minkä jälkeen kaikki kansa lähti kukin kotiinsa.
20 Daavid palasi nyt siunatakseen huonekuntansa,+ ja Mikal,+ Saulin tytär, tuli ulos Daavidia vastaan ja sanoi sitten: ”Kuinka kunniakkaaksi onkaan Israelin kuningas tänään tehnyt itsensä,+ kun hän paljasti itsensä tänään palvelijoittensa orjattarien silmille niin kuin joku onttopäisistä* paljastamalla paljastautuu!”+ 21 Tähän Daavid sanoi Mikalille: ”Se oli Jehovan edessä, joka* valitsi ennemmin minut kuin isäsi ja kaiken hänen huonekuntansa pannakseen minut käskemään+ johtajana Jehovan kansaa Israelia, ja minä tahdon juhlia Jehovan edessä.+ 22 Ja olen tekevä itseni vielä tätäkin halvempana pidetyksi,+ ja olen tuleva alhaiseksi omissa silmissäni*, ja niiden orjattarien keskuudessa, joista puhuit, heidän keskuudessaan olen päättänyt saattaa itseni kunniaan.”+ 23 Eikä Mikal,+ Saulin tytär, saanut kuolinpäiväänsä mennessä yhtään lasta.