10 Juuri hän nousi ja löi filistealaisia maahan, kunnes hänen kätensä uupui ja kouristui kiinni miekkaan,+ niin että Jehova sinä päivänä sai aikaan suuren pelastuksen,+ ja väki puolestaan palasi hänen jälkeensä vain ryöstämään maahan lyötyjä.+
17 Ja hän sanoi: ”Minusta on mahdotonta ajatella,+ oi Jehova, että tekisin tämän! Joisinko* näiden miesten verta,+ jotka menivät sielunsa uhalla?” Eikä hän suostunut juomaan sitä.