Joona
1 Ja Joonalle,+ Amittain pojalle, tuli aikanaan Jehovan sana, joka kuului: 2 ”Nouse, mene Niniveen,+ siihen suureen kaupunkiin, ja julista sitä vastaan, että heidän pahuutensa on tullut eteeni.”+
3 Silloin Joona nousi paetakseen Tarsisiin+ Jehovan edestä,+ ja hän tuli lopulta alas Joppeen*+ ja löysi Tarsisiin menevän laivan. Niin hän maksoi laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssaan Tarsisiin Jehovan edestä.
4 Ja Jehova itse syöksi merelle suuren tuulen,*+ ja merellä nousi kova myrsky,+ ja laiva oli haaksirikkoutumaisillaan. 5 Ja merenkulkijat alkoivat pelätä ja huutaa itse kukin jumalaansa* avukseen.+ Ja he heittelivät mereen laivassa olevat tavarat sen keventämiseksi niistä.+ Mutta Joona itse oli mennyt alas kannellisen aluksen uumeniin, ja hän kävi levolle ja vaipui sikeään uneen.+ 6 Lopulta laivan kapteeni* tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Miten on laitasi, nukkuja? Nouse, huuda jumalaasi!*+ Ehkä tosi Jumala* osoittaa välittävänsä meistä, emmekä me tuhoudu.”+
7 Ja he alkoivat sanoa toinen toiselleen: ”Tulkaa, heitetään arpaa,+ jotta tietäisimme, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä.”+ Ja he heittivät arpaa, ja lopulta arpa lankesi Joonalle.+ 8 Niinpä he sanoivat hänelle: ”Kerrohan toki meille, kenen takia tämä onnettomuus on kohdannut meitä.+ Mikä on työsi, ja mistä tulet? Mikä on maasi, ja mihin kansaan kuulut?”
9 Silloin hän sanoi heille: ”Olen heprealainen,+ ja Jehovaa, taivaiden Jumalaa,+ minä pelkään,+ häntä joka on tehnyt meren ja kuivan maan.”+
10 Ja miehet* alkoivat pelätä suuresti ja sanoivat hänelle vielä: ”Mitä oikein olet tehnyt?”+ Sillä miehet olivat saaneet tietää, että hän oli pakenemassa Jehovan edestä, koska hän oli kertonut sen heille. 11 Lopulta he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitäisi tehdä sinulle,+ jotta meri tyyntyisi meille?” Sillä meri myrskysi aina vain kovemmin. 12 Niin hän sanoi heille: ”Nostakaa minut ja heittäkää minut mereen, niin meri tyyntyy teille, sillä tiedän, että tämä suuri myrsky on kohdannut teitä minun takiani.”+ 13 Miehet koettivat kuitenkin ponnistella eteenpäin viedäkseen laivan takaisin kuivan maan luo, mutta he eivät kyenneet, koska meri myrskysi aina vain kovemmin heitä vastaan.+
14 Ja he alkoivat huutaa Jehovan puoleen ja sanoa:+ ”Ah, oi Jehova, ethän salli meidän tuhoutua tämän miehen sielun takia*! Äläkä pane päällemme viatonta verta,+ sillä sinä, oi Jehova, olet tehnyt sen mukaan mihin olet mieltynyt!”+ 15 Sitten he nostivat Joonan ja heittivät hänet mereen, ja meren raivo alkoi asettua.+ 16 Silloin miehet alkoivat pelätä Jehovaa suuresti,+ ja niin he uhrasivat Jehovalle teurasuhrin+ ja tekivät juhlallisia lupauksia.+
17* Ja Jehova toimitti suuren kalan* nielaisemaan Joonan,+ niin että Joona oli kalan sisuksissa lopulta kolme päivää ja kolme yötä.+