Job
2 Sitten koitti se päivä, jona tosi Jumalan pojat* tulivat asettuakseen Jehovan eteen, ja myös Saatana* tuli silloin heidän joukossaan asettuakseen Jehovan eteen.+
2 Silloin Jehova sanoi Saatanalle: ”Mistä sinä oikein tulet?” Tähän Saatana vastasi Jehovalle ja sanoi: ”Maata kiertelemästä ja siellä vaeltelemasta.”+ 3 Ja Jehova sanoi vielä Saatanalle: ”Oletko kohdistanut sydäntäsi palvelijaani Jobiin,+ siihen, ettei maan päällä ole ketään hänen kaltaistaan, moitteetonta ja oikeamielistä miestä,+ joka pelkää Jumalaa+ ja karttaa pahaa?+ Vieläkin hän pysyy nuhteettomuudessaan,+ vaikka sinä yllytät+ minut häntä vastaan nielaisemaan hänet syyttä.”+ 4 Mutta Saatana+ vastasi Jehovalle ja sanoi: ”Nahka nahasta, ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa sielunsa* puolesta.+ 5 Ojennapa vaihteeksi kätesi ja koske hänen luuhunsa ja hänen lihaansa asti, ja katso, eikö hän kiroa* sinua vasten kasvojasi.”+
6 Niinpä Jehova sanoi Saatanalle: ”Siinä hän on sinun käsissäsi! Varo vain hänen sieluaan*.” 7 Silloin Saatana meni pois Jehovan kasvojen* edestä+ ja löi Jobiin pahanlaatuisia paiseita+ jalkapohjasta päälakeen asti. 8 Niin tämä otti saviastian palasen kaapiakseen sillä itseään, ja hän istui tuhkaläjässä.+
9 Lopulta hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi?+ Kiroa* Jumala ja kuole!” 10 Mutta hän sanoi hänelle: ”Sinäkin puhut niin kuin joku ymmärtämätön+ nainen. Otammeko tosi Jumalalta vastaan vain hyvää? Emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?”+ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.+
11 Ja kolme Jobin toveria sai kuulla kaikesta tästä onnettomuudesta, joka häntä oli kohdannut, ja he tulivat sitten kukin omalta paikkakunnaltaan: temanilainen+ Elifas ja suhilainen+ Bildad ja naemalainen Sofar.+ Niin he tapasivat toisensa sopimuksen mukaan+ tullakseen ilmaisemaan myötätuntoa häntä kohtaan ja lohduttamaan häntä.+ 12 Kun he etäällä nostivat silmänsä, niin he eivät tunteneet häntä. Silloin he korottivat äänensä ja itkivät ja repäisivät+ kukin hihattoman vaatteensa ja viskasivat tomua taivasta kohti päänsä päälle.+ 13 Ja he istuivat+ hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan puhunut hänelle sanaakaan, sillä he näkivät, että hänen tuskansa+ oli hyvin suuri.