1. Samuelin kirja

24 Ja tapahtui, että heti kun Saul oli palannut seuraamasta filistealaisia,+ hänelle ilmoitettiin ja sanottiin: ”Katso! Daavid on En-Gedin erämaassa.”+

2 Silloin Saul otti kolmetuhatta valiomiestä+ kaikesta Israelista ja lähti etsimään Daavidia+ ja hänen miehiään paljailta vuorikauriiden kallioilta.+ 3 Lopulta hän tuli tien varrella olevien kivisten lammastarhojen luokse, missä oli luola. Niin Saul meni sisälle tarpeelleen,*+ kun taas Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan+ perimmäisissä osissa. 4 Silloin Daavidin miehet sanoivat hänelle: ”Tämä on se päivä, jona Jehova sanoo sinulle: ’Katso! Minä annan vihollisesi sinun käsiisi,+ ja sinun on tehtävä hänelle niin kuin näyttää hyvältä silmissäsi.’”+ Niin Daavid nousi ja leikkasi vaivihkaa liepeen Saulin hihattomasta vaatteesta. 5 Mutta sen jälkeen tapahtui, että Daavidin sydän soimasi+ häntä siksi, että hän oli leikannut Saulin hihattoman vaatteen liepeen*. 6 Siksi hän sanoi miehilleen: ”Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella, että tekisin tämän herralleni, Jehovan voidellulle,*+ ojentamalla käteni häntä vastaan, sillä hän on Jehovan voideltu.”+ 7 Niinpä Daavid näin sanoen pani miehensä hajaantumaan, eikä hän sallinut heidän nousta Saulia vastaan.+ Saul taas nousi luolasta ja jatkoi matkaansa.

8 Ja sen jälkeen Daavid nousi ja meni ulos luolasta ja huusi Saulin perään sanoen: ”Herrani,+ kuningas!” Tällöin Saul katsoi taakseen, jolloin Daavid kumartui syvään kasvot maata kohti+ ja heittäytyi maahan. 9 Ja Daavid sanoi vielä Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita,+ kun he sanovat: ’Katso! Daavid yrittää vahingoittaa sinua’? 10 Katso, silmäsi ovat tänä päivänä nähneet, kuinka Jehova antoi sinut tänään minun käsiini luolassa, ja joku sanoi, että sinut pitäisi tappaa,+ mutta minä säälin sinua ja sanoin: ’Minä en ojenna kättäni herraani vastaan, sillä hän on Jehovan voideltu.’+ 11 Ja isäni,+ katso, niin, katso kädessäni olevaa hihattoman vaatteesi lievettä, sillä kun leikkasin liepeen hihattomasta vaatteestasi, en tappanut sinua. Tiedä ja katso, ettei kädessäni ole pahuutta+ eikä kapinointia, enkä ole tehnyt syntiä sinua vastaan, vaikka sinä väijyt sieluani ottaaksesi sen pois.+ 12 Jehova tuomitkoon välillämme, minun ja sinun,+ ja Jehovan on kostettava+ sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei tule päällesi.+ 13 Sanoohan muinoin eläneiden sananlasku: ’Jumalattomuus on jumalattomista peräisin’,+ mutta minun käteni ei tule päällesi. 14 Kenen perään on Israelin kuningas lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Kuollutta koiraako?+ Yhtä ainoaa kirppuako?+ 15 Ja Jehovan on tultava tuomariksi, ja hänen on tuomittava välillämme, sinun ja minun, ja hän näkee ja ajaa oikeusasian+ puolestani ja hankkii minulle oikeuden vapauttaakseen minut käsistäsi.”

16 Ja tapahtui, että heti kun Daavid lakkasi puhumasta näitä sanoja Saulille, Saul sanoi: ”Onko se sinun äänesi, poikani Daavid?”+ Sitten Saul korotti äänensä ja itki.+ 17 Ja hän sanoi Daavidille vielä: ”Sinä olet vanhurskaampi kuin minä,+ sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää,+ ja minä olen tehnyt sinulle pahaa. 18 Ja sinä olet ilmoittanut tänään, mitä hyvää olet minulle tehnyt, kun Jehova luovutti minut käsiisi+ etkä tappanut minua. 19 Kun näet mies kohtaa vihollisensa, lähettääkö hän hänet pois hyvää tietä?+ Niinpä Jehova itse palkitsee sinut hyvällä+ sen johdosta, että olet tänä päivänä tehnyt niin minulle. 20 Ja nyt, katso, tiedän hyvin, että sinä totisesti tulet olemaan kuninkaana+ ja että sinun kädessäsi Israelin valtakunta varmasti kestää. 21 Vanno toki siis nyt minulle Jehovan kautta,+ ettet karsi pois siementäni, joka tulee minun jälkeeni, ja ettet tuhoa nimeäni isäni huoneesta.”+ 22 Niinpä Daavid vannoi Saulille, minkä jälkeen Saul meni kotiinsa.+ Daavid ja hänen miehensä puolestaan menivät ylös vaikeapääsyiseen paikkaan.+