Psalmit

39 Minä sanoin: ”Tahdon valvoa teitäni,+

etten tekisi syntiä kielelläni.+

Tahdon tukkia oman suuni,*+

niin kauan kuin jumalaton on edessäni.”+

 2 Minä mykistyin vaiteliaaksi,+

pysyin hiljaa siitä, mikä on hyvää,+

ja tuskassani jouduin eristyksiin*.

 3 Sydämeni kuumeni sisälläni,+

huokailuni aikana tuli paloi palamistaan.

Minä puhuin kielelläni:

 4 ”Oi Jehova, anna minun tietää loppuni+

ja päivieni määrä – mikä se on+ –

tunteakseni, miten katoavainen olen.+

 5 Katso! Vähäisiksi* olet tehnyt päiväni,+

ja elinaikani on edessäsi kuin ei mitään.+

Totisesti jokainen ihminen* on vain henkäys, vaikka seisoisi lujanakin.+ Sela.

 6 Varjona vain mies* vaeltelee.+

Hehän riehuvat turhaan.+

Hän kasaa tavaroita eikä tiedä, kuka ne saa.+

 7 Ja nyt, mitä olen toivonut, oi Jehova*?

Odotukseni kohdistuu sinuun.+

 8 Vapauta minut kaikista rikkomuksistani.+

Älä pane minua mielettömän häväistäväksi.+

 9 Minä pysyin mykistyneenä,+ en voinut avata suutani,+

sillä sinä toimit.+

10 Poista päältäni vitsauksesi.+

Kätesi ankaruus on tehnyt minusta lopun.+

11 Olet oikaissut miestä* ojentamalla häntä erheestä,+

ja sen, mikä hänestä on haluttavaa, sinä kulutat niin kuin koi.+

Jokainen ihminen* on totisesti vain henkäys.+ Sela.

12 Kuule rukoukseni, oi Jehova,

ja ota korviisi avunhuutoni.+

Älä ole vaiti kyyneleitteni edessä.+

Sillä minä olen luonasi vain muukalaisasukas,+

siirtolainen, kuten kaikki esi-isäni.+

13 Käännä pois katseesi minusta, jotta ilostuisin,+

ennen kuin menen pois eikä minua ole.”+