2. Mooseksen kirja
33 Ja Jehova sanoi edelleen Moosekselle: ”Mene, siirry täältä, sinä ja kansa, jonka johdatit pois Egyptin maasta,+ siihen maahan, josta minä vannoin* Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille sanoen: ’Sinun siemenellesi minä annan sen’,+ – 2 ja minä lähetän enkelin edelläsi+ ja ajan pois kanaanilaiset, amorilaiset ja heettiläiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset+ – 3 maahan*, joka vuotaa maitoa ja hunajaa,+ sillä minä en kulje sinun keskelläsi, koska olet jäykkäniskainen kansa,+ jotten tekisi sinusta loppua matkalla.”+
4 Kun kansa sai kuulla tämän pahan sanoman, se alkoi murehtia,+ eikä kukaan pannut koristeitaan ylleen. 5 Ja Jehova sanoi vielä Moosekselle: ”Sano Israelin pojille: ’Te olette jäykkäniskainen kansa.+ Voisin yhdessä silmänräpäyksessä+ siirtyä keskellesi ja hävittää sinut perin pohjin. Pane siis nyt koristeesi pois yltäsi, koska tahdon tietää, mitä minä sinulle teen.’”+ 6 Niin Israelin pojat riisuivat koristeensa yltään ja olivat ilman niitä Horebinvuorelta+ lähtien.
7 Mooses vei sitten telttansa* pois, ja hän pystytti sen leirin ulkopuolelle, etäälle leiristä, ja hän nimitti sen kohtaamisteltaksi. Ja tapahtui, että jokainen, jolla oli Jehovalta tiedusteltavaa,+ lähti aina kohtaamisteltalle, joka oli leirin ulkopuolella. 8 Ja tapahtui, että aina kun Mooses lähti teltalle, koko kansa nousi,+ ja he asettuivat kukin oman telttansa suulle ja seurasivat katseellaan Moosesta, kunnes hän meni telttaan. 9 Tapahtui myös, että aina kun Mooses oli mennyt telttaan, pilvipatsas+ tuli alas ja seisahtui teltan sisäänkäynnin luo, ja Hän puhui+ Mooseksen kanssa. 10 Ja kaikki kansa näki pilvipatsaan+ seisovan teltan sisäänkäynnin luona, ja koko kansa nousi ja kumartui, kukin oman telttansa suulla.+ 11 Ja Jehova puhui Moosekselle kasvotusten,+ niin kuin mies puhuisi toiselle. Kun hän palasi leiriin, ei hänen palvelijallaan+ Joosualla, Nunin pojalla,+ apulaisena* ollut tapana poistua teltan sisältä.
12 Ja Mooses sanoi Jehovalle: ”Katso, sinä sanot minulle: ’Johdata tämä kansa sinne’, mutta sinä et ole ilmoittanut minulle, kenet lähetät kanssani. Sinä olet sitä paitsi sanonut: ’Minä tunnen sinut nimeltä,+ ja olet myös saanut suosion minun silmissäni.’ 13 Ja nyt, pyydän, jos olen saanut suosion silmissäsi,+ saatathan minut tuntemaan tiesi,+ että tuntisin sinut saadakseni suosion silmissäsi. Ja ota huomioon*, että tämä kansakunta on sinun kansasi.”+ 14 Niin hän sanoi: ”Minä omassa persoonassani* kuljen mukana*+ ja annan sinulle levon.”*+ 15 Tähän hän sanoi hänelle: ”Ellet omassa persoonassasi* kulje mukana, niin älä johdata meitä täältä. 16 Ja mistä nyt tiedetään, että olen saanut suosion silmissäsi, minä ja kansasi? Eikö siitä että sinä kuljet kanssamme,+ siitä että minut ja kansasi on erotettu jokaisesta muusta kansasta, joka maan pinnalla on?”+
17 Ja Jehova sanoi edelleen Moosekselle: ”Tämänkin, mistä olet puhunut, minä teen,+ sillä sinä olet saanut suosion silmissäni ja minä tunnen sinut nimeltä.” 18 Tähän hän sanoi: ”Antaisitko minun nähdä kirkkautesi.”+ 19 Mutta hän sanoi: ”Minä annan kaiken hyvyyteni kulkea kasvojesi editse+ ja olen julistava* Jehovan nimeä edessäsi,+ ja olen suosiva ketä* suosin ja osoittava armoa kenelle osoitan armoa.”+ 20 Ja hän lisäsi: ”Et voi nähdä kasvojani, sillä ei kukaan ihminen* voi nähdä minua ja elää.”+
21 Ja Jehova sanoi vielä: ”Tässä on paikka luonani, ja sinun on asetuttava kalliolle. 22 Ja on tapahduttava, että kirkkauteni kulkiessa ohi minun on asetettava sinut kallionkoloon ja pantava kämmeneni yllesi suojaksi, kunnes olen kulkenut ohi. 23 Sen jälkeen otan kämmeneni pois ja sinä näet selkäni*. Mutta kasvojani ei voi nähdä.”+