28 Sinua, oi Jehova, minä huudan.+

Oi Kallioni, älä ole kuuro minulle,*+

ettet pysyisi äänettömänä minua kohtaan+

eikä minun tarvitsisi tulla hautakuoppaan menevien kaltaiseksi.+

17 Katso! Rauhaksi minulle oli se, mikä oli katkeraa*, niin, katkeraa;+

ja sinä olet kiintynyt sieluuni* ja olet sen säästänyt hajoamisen hautakuopasta.+

Olet näet heittänyt kaikki syntini selkäsi taakse.+

 6 Vuorten pohjiin asti minä vajosin.

Maa – sen salvat olivat päälläni ajan hämärään asti.

Mutta hautakuopasta sinä ryhdyit tuomaan ylös elämääni, oi Jehova, minun Jumalani.+