8 Siksi Abram sanoi Lootille:+ ”Pyydän, älköön toki riitely jatkuko välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, olemmehan me miehet veljiä.+

24 Sitten hän lankesi hänen jalkoihinsa+ ja sanoi: ”Oi herrani, olkoon erhe minun päälläni,+ ja annathan orjattaresi puhua korviesi kuullen,+ ja kuuntele orjattaresi sanoja.

15 Kärsivällisyydellä* suostutellaan käskijää, ja lempeä kieli voi murtaa luun.+

8 Mutta pankaa nyt todellakin ne kaikki pois itsestänne:+ vihastus, suuttumus, pahuus, herjaava*+ ja rivo*+ puhe suustanne.

19 Tietäkää tämä, rakkaat veljeni. Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan,+ hidas vihastumaan,+