21 kun näin+ saaliin joukossa kauniin sinearilaisen+ virkavaatteen ja kaksisataa hopeasekeliä* sekä kultaharkon, viidenkymmenen sekelin painoisen, niin minä tahdoin ne+ ja otin ne,+ ja katso, ne ovat kätkettyinä maahan telttani keskelle, raha* alimpana.”*+

17 Ja hän jatkoi sanoen minulle: ”Oletko nähnyt tämän, oi ihmisen poika? Onko niiden inhottavuuksien tekeminen, joita he ovat tehneet, niin vähäpätöinen asia Juudan huoneelle, että heidän on täytettävä maa* väkivallalla+ ja että heidän pitää loukata minua jälleen, ja katso, he ojentavat versoa* nenäni* eteen?

20 ”’Ja sinä otit poikiasi ja tyttäriäsi, jotka olit synnyttänyt minulle,+ ja uhrasit heitä niiden nieltäviksi+ – eikö tämä riitä porttoudenteoiksesi?

14 Kupariseppä Aleksandros+ on aiheuttanut minulle monta vahinkoa – Jehova* tulee maksamaan hänelle hänen tekojensa mukaan+ –

21 Pankaa siksi pois kaikki saastaisuus ja se, mikä on liiallista, pahuus,+ ja ottakaa lempeästi vastaan sen sanan juurruttaminen,+ joka voi pelastaa sielunne.*+

14 Heidän silmänsä ovat täynnä aviorikosta*+ eivätkä pysty luopumaan synnistä,+ ja he houkuttelevat* epävakaita sieluja. Heillä on ahneuteen valmentunut sydän.+ He ovat kirottuja lapsia.+