21 Ja Jehova tunsi rauhoittavaa* tuoksua,+ ja niin Jehova sanoi sydämessään:+ ”Koskaan enää en kiroa maata+ ihmisen takia, koska ihmisen sydämen taipumus+ on paha hänen nuoruudestaan lähtien,+ enkä koskaan enää lyö kaikkea elollista niin kuin olen tehnyt.+

43 Ja hän vaelsi kaikkea isänsä Asan tietä. Tekemällä sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä,+ hän ei poikennut siltä. Uhrikukkulat vain eivät hävinneet*. Kansa uhrasi ja suitsutti edelleen uhrisavua uhrikukkuloilla.+

4 Ja minä itse palasin voidakseni nähdä kaikki sortotoimet,+ joita harjoitetaan auringon alla, ja katso: sorrettujen kyyneleet,+ mutta heillä ei ollut lohduttajaa;+ ja valta oli heidän sortajiensa puolella, niin ettei heillä ollut lohduttajaa.

44 Ja noiden kuninkaiden* päivinä+ taivaan Jumala+ pystyttää valtakunnan,*+ joka ei ikinä tuhoudu.+ Eikä sitä valtakuntaa* anneta millekään toiselle kansalle.+ Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun,+ ja se itse pysyy aikojen hämärään asti,+

20 Sillä luomakunta alistettiin turhuuteen,+ ei omasta tahdostaan, vaan alistajan toimesta, sen toivon+ varaan,