Saarnaaja
6 On onnettomuus, jonka olen nähnyt auringon alla, ja se toistuu usein ihmisten keskuudessa: 2 mies*, jolle tosi Jumala antaa rikkautta ja aineellista omaisuutta ja kunniaa+ ja joka ei ole sielunsa puolesta minkään tarpeessa, mitä hän näyttää kaipaavan,+ ja kuitenkaan tosi Jumala ei anna hänelle mahdollisuutta syödä siitä,+ vaikka vierasmaalainen+ saattaa syödä sen. Tämä on turhuutta, ja se on paha sairaus. 3 Vaikka miehestä tulisi isä sata kertaa+ ja hän eläisi monta vuotta, niin että hänen vuosiensa päivät tulisivat lukuisiksi,+ mutta hänen oma sielunsa ei saa tyydytystä hyvyyksistä+ eikä hän saa hautaakaan,+ niin minun on sanottava, että ennenaikaisesti syntynyt on paremmassa asemassa kuin hän.+ 4 Sillä turhaan se on tullut ja pimeyteen se menee, ja pimeyteen peittyy sen nimi.+ 5 Aurinkoakaan se ei ole nähnyt eikä tuntenut.+ Tällä on lepoa ennemmin kuin tuolla toisella.+ 6 Vaikka hän olisi elänyt tuhat vuotta kahdesti eikä olisi kuitenkaan nähnyt hyvää,+ niin eikö jokainen ole menossa samaan paikkaan?+
7 Kaikki ihmisten* kova työ on heidän suunsa hyväksi,+ mutta ei täyty heidän sielunsa. 8 Sillä mitä etua on viisaalla typerän rinnalla?+ Mitä ahdistettu saa sen tietämisestä, miten vaeltaa elävien edessä? 9 Parempi on silmin näkeminen kuin sielun* haihattelu.+ Tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.+
10 Mitä on tullut olemaan, sen nimi on jo julistettu, ja on tullut tunnetuksi, mitä ihminen* on;+ eikä hän kykene ajamaan asiaansa itseään voimallisempaa vastaan.+
11 Koska on monia turhauttavia seikkoja,+ niin mitä etua on ihmisellä? 12 Sillä kuka tietää, mitä hyvää ihmisellä on elämässä+ hänen turhan elämänsä päivien luvun aikana hänen viettäessään ne varjon tavoin?+ Sillä kuka voi kertoa ihmiselle, mitä tapahtuu hänen jälkeensä auringon alla?+