Apostolien teot
16 Niin hän saapui Derbeen ja myös Lystraan.+ Ja katso, siellä oli muuan Timoteus-niminen+ opetuslapsi, uskovan juutalaisnaisen mutta kreikkalaisen isän poika, 2 josta Lystran ja Ikonionin veljet kertoivat hyvää. 3 Paavali esitti haluavansa, että tämä lähtisi hänen mukaansa, ja hän otti hänet ja ympärileikkasi+ hänet juutalaisten takia, joita oli noilla paikkakunnilla, sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen. 4 Kun he sitten kulkivat edelleen kaupunkien halki, he antoivat niissä oleville noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja vanhimmat*, jotka olivat Jerusalemissa, olivat päättäneet.+ 5 Sen tähden seurakunnat lujittuivatkin jatkuvasti uskossa+ ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä.
6 He menivät lisäksi Frygian ja Galatian maan halki,+ koska* pyhä henki kielsi heitä puhumasta sanaa Aasian piirikunnassa. 7 Kun he sitten pääsivät alas Mysiaan, he koettivat muutaman kerran mennä Bithyniaan,+ mutta Jeesuksen henki ei sallinut sitä heille. 8 Niin he sivuuttivat Mysian ja tulivat alas Troakseen.+ 9 Ja yöllä Paavalille tuli näky:+ eräs makedonialainen mies seisoi ja esitti hänelle hartaan pyynnön ja sanoi: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” 10 Niinpä heti kun hän oli nähnyt näyn, me etsimme keinoa mennä Makedoniaan,+ koska päättelimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan hyvää uutista* heille.
11 Lähdimme sen tähden merelle Troaksesta ja tulimme suoraa kurssia Samothrakeen, mutta seuraavana päivänä Neapoliiseen, 12 ja sieltä Filippiin,+ siirtokuntaan, joka on Makedonian sikäläisen piirikunnan huomattavin kaupunki.+ Tässä kaupungissa viivyimme muutamia päiviä. 13 Ja sapattipäivänä menimme portin ulkopuolelle joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme ja aloimme puhua kokoontuneille naisille. 14 Ja eräs Lyydia-niminen nainen, purppuranmyyjä Tyatiran+ kaupungista ja Jumalan palvoja, oli kuuntelemassa, ja Jehova* avasi täysin hänen sydämensä+ kiinnittämään huomiota siihen, mitä Paavali puhui. 15 Kun sitten hänet ja hänen huonekuntansa oli kastettu,+ hän sanoi hartaasti pyytäen: ”Jos olette katsoneet minun olevan uskollinen Jehovalle*, niin astukaa talooni ja jääkää.”+ Ja hän suorastaan pakotti meidät tulemaan.+
16 Ja tapahtui, että kun olimme menossa rukouspaikkaan, meitä vastaan tuli eräs palvelustyttö, jossa oli henki,+ ennusteludemoni.*+ Hän hankki isännilleen paljon voittoa+ harjoittamalla ennustelua. 17 Tämä tyttö seurasi jatkuvasti Paavalia ja meitä ja huusi+ sanoen: ”Nämä miehet ovat Korkeimman Jumalan orjia, jotka julistavat teille pelastuksen tietä.” 18 Tätä hän teki monta päivää. Lopulta Paavali kyllästyi+ ja kääntyi ja sanoi hengelle: ”Käsken sinua Jeesuksen Kristuksen nimessä tulemaan ulos hänestä.”+ Ja se tuli ulos juuri sillä hetkellä.+
19 Kun hänen isäntänsä nyt näkivät, että voiton toivo oli heiltä mennyt,+ he ottivat Paavalin ja Silaksen kiinni ja raahasivat heidät torille* hallitusmiesten eteen,+ 20 ja vietyään heidät hallintoviranomaisten luo he sanoivat: ”Nämä miehet, jotka ovat juutalaisia, häiritsevät+ hyvin suuresti kaupunkiamme, 21 ja he julistavat tapoja,+ joita meidän ei ole lupa omaksua eikä harjoittaa, koska olemme roomalaisia.” 22 Ja ihmisjoukko nousi yhdessä heitä vastaan, ja revittyään heiltä päällysvaipat hallintoviranomaiset antoivat käskyn piestä heitä raipoilla.+ 23 Annettuaan heille monia iskuja+ he heittivät heidät vankilaan ja käskivät vanginvartijan pitää heitä visusti vartioituna.+ 24 Koska hän sai sellaisen käskyn, hän heitti heidät sisempään vankilaan+ ja kiinnitti heidät jalkapuuhun.+
25 Mutta keskiyön+ vaiheilla Paavali ja Silas rukoilivat ja ylistivät Jumalaa lauluin;+ niin, vangit kuuntelivat heitä. 26 Yhtäkkiä tapahtui suuri maanjäristys, niin että vankityrmän perustukset järkkyivät. Samassa aukenivat myös kaikki ovet, ja kaikkien kahleet irtosivat.+ 27 Kun vanginvartija heräsi unesta ja näki vankilan ovien olevan auki, hän veti miekkansa ja aikoi surmata itsensä,+ koska hän luuli vankien karanneen.+ 28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: ”Älä tee itsellesi mitään pahaa,+ sillä me olemme kaikki täällä!” 29 Niin hän pyysi valoja ja hyppäsi sisään ja lankesi vapisten Paavalin ja Silaksen eteen.+ 30 Ja hän toi heidät ulkopuolelle ja sanoi: ”Herrat, mitä minun täytyy tehdä,+ jotta pelastuisin?” 31 He sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin tulet pelastumaan,+ sinä ja huonekuntasi.”+ 32 Ja he puhuivat Jehovan* sanaa hänelle sekä kaikille hänen talossaan oleville.+ 33 Ja hän otti heidät mukaansa sillä yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja kaikki, hänet ja hänen huonekuntansa, kastettiin+ viipymättä. 34 Ja hän toi heidät taloonsa ja kattoi heille pöydän, ja hän iloitsi suuresti koko huonekuntansa kanssa tultuaan nyt Jumalaan uskovaksi.
35 Kun tuli päivä, hallintoviranomaiset+ lähettivät poliisit sanomaan: ”Päästäkää ne miehet vapaaksi.” 36 Niin vanginvartija ilmoitti heidän sanansa Paavalille: ”Hallintoviranomaiset ovat lähettäneet miehiä, jotta teidät päästettäisiin vapaaksi. Tulkaa siis nyt ulos ja lähtekää matkaanne rauhassa.” 37 Mutta Paavali sanoi heille: ”He ovat tuomitsematta piesseet meitä julkisesti, miehiä jotka ovat roomalaisia,+ ja heittäneet meidät vankilaan, ja ajavatko he nyt salaa meidät ulos? Ei toki, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos!” 38 Niin poliisit kertoivat nämä sanat hallintoviranomaisille. Nämä pelästyivät kuullessaan, että miehet olivat roomalaisia.+ 39 Niinpä he tulivat ja esittivät heille hartaan pyynnön, ja tuotuaan heidät ulos he pyysivät heitä lähtemään kaupungista. 40 Mutta he tulivat ulos vankilasta ja menivät Lyydian kotiin, ja kun he näkivät veljet, he rohkaisivat+ heitä ja lähtivät.