1. Mooseksen kirja
34 Mutta Lean tyttärellä Dinalla,+ jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, oli tapana mennä katsomaan+ sen maan tyttäriä.+ 2 Ja Sikem, hivviläisen+ Hamorin, sen maan johtomiehen*, poika, sai nähdä hänet ja sitten otti hänet ja makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.*+ 3 Ja hänen sielunsa kiintyi vahvasti* Jaakobin tyttäreen Dinaan, ja hän rakastui tähän nuoreen naiseen ja puheli nuorelle naiselle* suostuttelevasti. 4 Lopulta Sikem sanoi isälleen Hamorille:+ ”Hanki minulle tämä neitonen vaimoksi.”+
5 Ja Jaakob kuuli, että hän oli saastuttanut hänen tyttärensä Dinan. Mutta hänen poikansa sattuivat olemaan hänen karjalaumansa kanssa kedolla,+ ja Jaakob pysyi vaiti heidän tuloonsa saakka.+ 6 Myöhemmin Sikemin isä Hamor meni Jaakobin luo puhumaan hänen kanssaan.+ 7 Ja Jaakobin pojat saapuivat kedolta heti kun he kuulivat siitä, ja miehet pahoittivat mielensä ja suuttuivat kovasti,+ koska hän oli tehnyt häpeällisen typeryyden Israelia vastaan maatessaan Jaakobin tyttären kanssa,+ vaikka mitään sellaista ei saisi tehdä.+
8 Ja Hamor ryhtyi puhumaan heidän kanssaan ja sanoi: ”Poikani Sikemin sielu on kiintynyt tyttäreenne.+ Pyydän, antakaa hänet hänelle vaimoksi+ 9 ja lankoutukaa meidän kanssamme.+ Te annatte tyttäriänne meille, ja te otatte meidän tyttäriämme itsellenne.+ 10 Ja te voitte asua meidän parissamme, ja maa tulee olemaan käytettävissänne. Asukaa ja käykää kauppaa* siinä ja asettukaa sinne.”+ 11 Sitten Sikem sanoi nuoren naisen isälle ja veljille: ”Antakaa minun saada suosio silmissänne, ja mitä tahansa minulle sanottekin, sen minä annan. 12 Nostakaa vain minulle määrättävä morsiamenhinta* ja lahja hyvin korkeaksi,+ ja minä kyllä annan sen mukaan, mitä minulle sanotte; antakaa minulle vain se nuori nainen vaimoksi.”
13 Silloin Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti ja puhuivat siten, koska hän oli saastuttanut heidän sisarensa Dinan.+ 14 Niin he sanoivat heille: ”Emme mitenkään voi tehdä sellaista, että annamme sisaremme miehelle, jolla on esinahka,+ koska se on meille häväistykseksi. 15 Voimme antaa suostumuksemme teille vain sillä ehdolla, että tulette meidän kaltaisiksemme siten, että jokainen miespuolinen teistä ympärileikataan.+ 16 Silloin me kyllä annamme tyttäriämme teille, ja teidän tyttäriänne me otamme itsellemme, ja me asumme varmasti teidän parissanne ja tulemme yhdeksi kansaksi.+ 17 Mutta ellette kuuntele meitä tullaksenne ympärileikatuiksi, silloin me otamme tyttäremme ja menemme.”
18 Ja heidän sanansa näyttivät hyviltä Hamorin silmissä ja Hamorin pojan Sikemin+ silmissä, 19 eikä nuori mies viivytellyt ehdon täyttämistä,+ koska hän oli todella ihastunut Jaakobin tyttäreen ja hän oli kunnioitetuin+ isänsä koko huoneessa.+
20 Niin Hamor ja hänen poikansa Sikem menivät kaupunkinsa portille ja puhuivat kaupunkinsa miehille sanoen:+ 21 ”Näillä miehillä on rauha mielessä meitä kohtaan.+ Asukoot he siksi maassa ja käykööt siinä kauppaa*, sillä maa on varsin laaja* heidän edessään.+ Voimme ottaa heidän tyttäriään itsellemme vaimoiksi, ja voimme antaa omia tyttäriämme heille.+ 22 Ainoastaan sillä ehdolla miehet suostuvat asumaan meidän parissamme tullakseen siten yhdeksi kansaksi, että jokainen miespuolinen meistä ympärileikataan sillä tavoin kuin hekin ovat ympärileikatut.+ 23 Eikö silloin heidän omaisuutensa ja varallisuutensa sekä koko heidän karjansa ole meidän?+ Annetaan vain heille suostumuksemme, jotta he asuisivat meidän parissamme.”+ 24 Silloin kaikki ne, jotka kulkivat ulos hänen kaupunkinsa portista, kuuntelivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, ja kaikki miespuoliset ympärileikattiin, kaikki ne, jotka kulkivat ulos hänen kaupunkinsa portista.
25 Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään,+ tapahtui, että kaksi Jaakobin poikaa, Dinan veljet+ Simeon ja Leevi,+ ottivat kumpikin miekkansa ja menivät odottamatta* kaupunkiin ja tappoivat jokaisen miespuolisen.+ 26 Ja Hamorin ja hänen poikansa Sikemin he tappoivat miekan terällä.+ Sitten he ottivat Dinan Sikemin talosta ja menivät pois.+ 27 Muut Jaakobin pojat hyökkäsivät* kuolettavasti haavoitettujen miesten kimppuun ja kävivät ryöstämään kaupunkia, koska he olivat saastuttaneet heidän sisarensa.+ 28 He ottivat heidän katraansa ja karjalaumansa ja aasinsa sekä sen, mitä oli kaupungissa ja mitä oli kedolla.+ 29 Ja kaikki heidän varastonsa ja kaikki heidän pienet lapsensa ja heidän vaimonsa he veivät pois saaliinaan, joten he ryöstivät kaiken, mitä taloissa oli.+
30 Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville:+ ”Te olette eristäneet minut* tehdessänne minut löyhkäksi maan asukkaille,+ kanaanilaisille ja perissiläisille, kun taas minä olen väeltäni harvalukuinen,*+ ja he kokoontuvat varmasti minua vastaan ja hyökkäävät kimppuuni, ja minun on tuhouduttava, minun ja huonekuntani.” 31 Siihen he sanoivat: ”Pitäisikö kenenkään kohdella sisartamme kuin porttoa?”*+