Jeremia

34 Sana, joka tuli Jeremialle Jehovalta, kun Babylonin kuningas Nebukadressar+ ja koko hänen sotajoukkonsa+ ja kaikki maan valtakunnat, hänen kätensä alla oleva valta-alue,+ ja kaikki kansat taistelivat Jerusalemia vastaan ja kaikkia sen kaupunkeja vastaan,+ kuului:

2 ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Mene*, ja sinun on sanottava Juudan kuninkaalle Sidkialle,+ niin, sinun on sanottava hänelle: ”Näin on Jehova sanonut: ’Katso, minä annan tämän kaupungin Babylonin kuninkaan käsiin,+ ja hänen on poltettava se tulella.+ 3 Etkä sinäkään pääse pakoon hänen kädestään, sillä sinut totisesti otetaan kiinni ja annetaan hänen käsiinsä.+ Ja sinä saat nähdä Babylonin kuninkaan silmästä silmään,+ ja hän puhuu sinun kanssasi suusta suuhun, ja Babyloniin sinä tulet.’ 4 Kuule kuitenkin Jehovan sana, oi Sidkia, Juudan kuningas:+ ’Näin on Jehova sanonut sinusta: ”Sinä et kuole miekkaan. 5 Rauhassa sinä kuolet;+ ja samoin kuin isillesi, aikaisemmille kuninkaille, jotka olivat ennen sinua, pidettiin polttajaiset,+ niin pidetään sinullekin polttajaiset,+ ja ’Voi, herra!’+ he sanovat valittaessaan+ takiasi, sillä ’minä itse olen puhunut sen sanan’, lausuu Jehova.”’”’”

6 Sitten profeetta Jeremia puhui Juudan kuninkaalle Sidkialle kaikki nämä sanat+ Jerusalemissa, 7 kun Babylonin kuninkaan sotajoukot taistelivat Jerusalemia vastaan ja kaikkia Juudan kaupunkeja vastaan, jotka olivat jääneet jäljelle,+ Lakisia+ vastaan ja Asekaa+ vastaan; nämä linnoitetut kaupungit+ olivat näet jääneet jäljelle Juudan kaupungeista.+

8 Sana, joka tuli Jeremialle Jehovalta sen jälkeen kun kuningas Sidkia oli tehnyt liiton kaiken Jerusalemissa olevan kansan kanssa julistaakseen heille vapautuksen,*+ 9 että kukin päästäisi palvelijansa ja kukin palvelijattarensa, heprealaisen+ miehen ja heprealaisen naisen, vapaaksi ollakseen käyttämättä heitä palvelijoina, toisin sanoen juutalaista, joka on hänen veljensä.+ 10 Ja kaikki ruhtinaat+ tottelivat, samoin kaikki kansa, joka oli mennyt tähän liittoon päästääkseen kukin palvelijansa ja kukin palvelijattarensa vapaaksi ollakseen enää käyttämättä heitä palvelijoina; niin he tottelivat ja päästivät heidät menemään.+ 11 Mutta jälkeenpäin he kääntyivät+ ja alkoivat tuoda takaisin niitä palvelijoita ja palvelijattaria, jotka he olivat päästäneet vapaiksi, ja alistivat heidät jälleen palvelijoiksi ja palvelijattariksi.+ 12 Niinpä Jehovalta tuli Jeremialle Jehovan sana, joka kuului:

13 ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Minä itse tein liiton esi-isienne kanssa+ sinä päivänä, jona toin heidät pois Egyptin maasta,+ palvelijoiden* huoneesta,+ sanoen: 14 ”Seitsemän* vuoden päätyttyä teidän kunkin tulee päästää veljensä menemään,+ heprealainen mies,+ joka myytiin sinulle+ ja joka on palvellut sinua kuusi vuotta; ja sinun on päästettävä hänet vapaaksi luotasi.” Mutta esi-isänne eivät kuunnelleet minua eivätkä kallistaneet korvaansa.+ 15 Ja te itse käännytte tänään ja teette sitä, mikä on oikein minun silmissäni, julistamalla vapautusta kukin toverillenne ja teette liiton minun edessäni+ huoneessa, joka on otettu minun nimiini.+ 16 Sitten te käännytte takaisin+ ja häpäisette minun nimeni+ ja tuotte takaisin kukin palvelijanne ja kukin palvelijattarenne, jotka päästitte vapaaksi sinne, minne heidän sielunsa halusi*, ja te alistatte heidät palvelijoiksenne ja palvelijattariksenne.’+

17 Sen tähden Jehova on sanonut näin: ’Tehän ette ole totelleet minua vapautuksen julistamisessa+ kukin veljellenne ja kukin toverillenne. Katso, minä julistan teille vapautuksen’,+ lausuu Jehova, ’miekkaan,+ ruttoon+ ja nälänhätään,+ ja minä annan teidät vavistukseksi kaikille maan valtakunnille.+ 18 Ja minä annan ne miehet*, jotka ovat rikkoneet liittoni,+ kun eivät panneet täytäntöön sen liiton sanoja, jonka he tekivät* edessäni vasikan välityksellä, jonka he halkaisivat+ kulkeakseen sen puolikkaiden välitse+ – 19 nimittäin Juudan ruhtinaat ja Jerusalemin ruhtinaat,+ hovivirkamiehet ja papit ja koko maan kansan*, jotka kulkivat vasikan puolikkaiden välitse – 20 niin, minä annan heidät heidän vihollistensa käsiin ja heidän sieluaan tavoittelevien käsiin;+ ja heidän ruumiittensa on tultava ruoaksi taivaiden lentäville luomuksille ja maan eläimille.+ 21 Ja Juudan kuninkaan Sidkian+ ja hänen ruhtinaansa tulen antamaan heidän vihollistensa käsiin ja heidän sieluaan tavoittelevien käsiin ja Babylonin kuninkaan sotajoukkojen käsiin,+ jotka ovat vetäytymässä pois teidän kimpustanne.’+

22 ’Katso, minä käsken’, lausuu Jehova, ’ja minä tuon heidät takaisin tämän kaupungin luo,+ ja heidän on taisteltava sitä vastaan ja valloitettava se ja poltettava se tulella;+ ja Juudan kaupungit tulen tekemään autioiksi, asumattomiksi.’”+