5 Silloin Jehova näki, että ihmisen pahuus maan päällä oli hyvin suuri ja että hänen sydämensä ajatusten kaikki taipumukset+ olivat kaiken aikaa* ainoastaan pahat.+

21 Ja Jehova tunsi rauhoittavaa* tuoksua,+ ja niin Jehova sanoi sydämessään:+ ”Koskaan enää en kiroa maata+ ihmisen takia, koska ihmisen sydämen taipumus+ on paha hänen nuoruudestaan lähtien,+ enkä koskaan enää lyö kaikkea elollista niin kuin olen tehnyt.+

26 Joka luottaa omaan sydämeensä, se on typerä,+ mutta joka vaeltaa viisaudessa, se pääsee pakoon.+

20 Hän elää tuhkalla.+ Hänen oma petetty sydämensä on johtanut hänet harhaan.+ Eikä hän pelasta sieluaan eikä sano: ”Eikö ole valhetta oikeassa kädessäni?”+

13 On ollut rikkomusta ja Jehovan kieltämistä,+ ja oli vetäydytty pois Jumalastamme*, oli sorrosta ja kapinasta puhumista,+ oli siitetty ja mumistu valheen sanoja suoraan sydämestä.+

14 Mutta kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa+ vetää ja houkuttelee* häntä.

26 Jos joku mielestään* noudattaa jotakin palvontamuotoa*+ eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa,+ vaan pettää edelleen omaa sydäntään,+ niin hänen palvontamuotonsa on turha.+