34 Ja he asettivat iljetyksiään huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, saastuttaakseen sen.+

11 ’Sen tähden, niin totta kuin minä elän’, lausuu Suvereeni Herra Jehova, ’totisesti, koska sinä saastutit minun pyhäkköni kaikilla iljetyksilläsi+ ja kaikilla inhottavuuksillasi,+ niin minäkin vähennän sinut+ eikä silmäni surkuttele+ enkä minä myöskään osoita sääliä.+

5 Ja hän sanoi minulle: ”Ihmisen poika, nostahan silmäsi pohjoista kohti.” Niin minä nostin silmäni pohjoista kohti, ja katso, pohjoiseen päin alttarin portista* oli tämä mustasukkaisuuden vertauskuva*+ sisäänkäytävässä.