Joona
2 Silloin Joona rukoili Jehovaa, Jumalaansa*, kalan sisuksista+ 2 ja sanoi:
”Ahdingostani minä huusin Jehovan puoleen,+ ja hän alkoi vastata minulle.+
Šeolin* vatsasta minä huusin apua.+
Sinä kuulit ääneni.+
3 Kun sinä heitit minut syvyyksiin, avomeren sydämeen,+
niin minut ympäröi virta.
Kaikki tyrskysi ja aaltosi – ylitseni ne vyöryivät.+
5 Vedet saartoivat minut aina sieluun asti;+ minua ympäröi vesisyvyys*.
Meriruohot kietoutuivat pääni ympärille.
6 Vuorten pohjiin asti minä vajosin.
Maa – sen salvat olivat päälläni ajan hämärään asti.
Mutta hautakuopasta sinä ryhdyit tuomaan ylös elämääni, oi Jehova, minun Jumalani.+
7 Kun sieluni* nääntyi minussa,+ niin Jehovaa minä muistin.+
Silloin rukoukseni tuli luoksesi, pyhään temppeliisi.+
8 Ne, jotka kunnioittavat valheen epäjumalia, ne luopuvat omasta rakkaudellisesta huomaavaisuudestaan.+
9 Mutta minä puolestani tahdon uhrata sinulle kiitoksen äänin.+
Mitä olen juhlallisesti luvannut, sen tahdon täyttää.+ Pelastus kuuluu Jehovalle.”+
10 Aikanaan Jehova käski kalaa*, niin että se oksensi Joonan kuivalle maalle.+