2. Kuninkaiden kirja

5 Ja eräästä Naamanista,+ Syyrian kuninkaan armeijan päälliköstä, oli tullut suuri mies herransa* edessä ja arvossa pidetty*, koska hänen välityksellään Jehova oli antanut pelastuksen* Syyrialle,+ ja tämä mies oli osoittautunut urhoolliseksi, väkeväksi mieheksi, vaikkakin oli spitaalinen*. 2 Ja syyrialaiset puolestaan olivat lähteneet liikkeelle rosvojoukkoina,+ ja he veivät Israelin maasta vangiksi pienen tytön,+ ja tämä joutui lopulta Naamanin vaimon eteen*. 3 Aikanaan hän sanoi+ emännälleen: ”Kunpa herrani olisi profeetan+ edessä, joka on Samariassa! Silloin hän kyllä päästäisi hänet hänen spitaalistaan.”+ 4 Jälkeenpäin joku tuli ja ilmoitti herralleen sanoen: ”Niin ja niin on se tyttö puhunut,+ joka on Israelin maasta.”

5 Silloin Syyrian kuningas sanoi: ”Mene sinne! Tule, annahan kun lähetän Israelin kuninkaalle kirjeen.” Niin hän sitten lähti ja otti mukaansa+ kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta kultarahaa+ ja kymmenen vaatekertaa.+ 6 Ja tullessaan hän toi Israelin kuninkaalle kirjeen,+ jossa sanottiin: ”Ja nyt, samalla kun tämä kirje tulee sinulle, katso, olen lähettänyt luoksesi palvelijani Naamanin, jotta päästäisit hänet hänen spitaalistaan.” 7 Ja tapahtui, että kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen, hän repäisi+ heti vaatteensa ja sanoi: ”Olenko minä Jumala,+ niin että voin surmata ja varjella elossa?+ Tämähän lähettää minulle sanan, että päästäisin miehen spitaalistaan; pankaapa vain merkille ja katsokaa, kuinka hän hankkii riitaa kanssani.”+

8 Ja tapahtui, että kun Elisa, tosi Jumalan mies, kuuli Israelin kuninkaan repäisseen vaatteensa,+ hän lähetti heti sanomaan kuninkaalle: ”Miksi olet repäissyt vaatteesi? Pyydän, tulkoon hän minun luokseni, jotta hän saisi tietää, että Israelissa on profeetta.”+ 9 Niin Naaman tuli hevosineen ja sotavaunuineen ja seisahtui Elisan talon sisäänkäynnin luo. 10 Mutta Elisa lähetti hänen luokseen sanansaattajan sanomaan: ”Mene*, sinun on peseydyttävä+ seitsemän kertaa+ Jordanissa, jotta lihasi palaisi entiselleen,+ niin olet puhdas.” 11 Tällöin Naaman närkästyi+ ja lähti pois ja sanoi: ”Katso, olin sanonut itsekseni:+ ’Ainakin hän tulee ulos minun luokseni ja varmasti seisoo ja huutaa avukseen Jehovan, Jumalansa, nimeä ja liikuttaa kättään edestakaisin sen paikan yllä ja päästää spitaalisen taudistaan.’ 12 Eivätkö Abana* ja Parpar, Damaskoksen+ joet, ole parempia kuin kaikki Israelin vedet?+ Enkö voi peseytyä niissä ja totisesti tulla puhtaaksi?”+ Sitten hän kääntyi ja lähti vihastuneena+ pois.

13 Tällöin hänen palvelijansa lähestyivät ja puhuivat hänelle ja sanoivat: ”Isäni,+ jos se profeetta olisi sanonut sinulle jonkin suuren asian, etkö tekisi sitä? Kuinka paljon ennemmin sitten, kun hän sanoi sinulle: ’Peseydy, niin olet puhdas’?” 14 Silloin hän meni alas ja upottautui* Jordaniin seitsemän kertaa tosi Jumalan miehen sanan mukaan,+ minkä jälkeen hänen lihansa palautui pikkupojan lihan kaltaiseksi+ ja hän tuli puhtaaksi.+

15 Sitten hän meni takaisin tosi Jumalan miehen luo,+ hän ja koko hänen leirinsä, ja tuli ja asettui hänen eteensä ja sanoi: ”Katso, nyt minä totisesti tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa.+ Ole nyt hyvä ja ota vastaan siunauslahja+ palvelijaltasi.” 16 Mutta hän sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ hän jonka edessä seison*, minä en ota sitä vastaan.”+ Ja hän pyyteli hartaasti häntä ottamaan sen vastaan, mutta hän kieltäytyi itsepintaisesti. 17 Lopulta Naaman sanoi: ”Jollet ota, niin pyydän, annettakoon palvelijallesi maata+ muuliparin kuorma, koska palvelijasi ei enää toimita polttouhria eikä teurasuhria keillekään muille jumalille kuin Jehovalle.+ 18 Seuraavassa asiassa antakoon Jehova palvelijallesi anteeksi: kun herrani tulee Rimmonin+ huoneeseen kumartuakseen siellä ja hän nojautuu+ käteeni ja minun on kumarruttava+ Rimmonin huoneessa, niin pyydän, antakoon Jehova, kun kumarrun Rimmonin huoneessa, palvelijallesi anteeksi tässä suhteessa.”+ 19 Tällöin hän sanoi hänelle: ”Mene rauhassa.”+ Niinpä hän kulki hänen luotaan hyvän matkaa.

20 Silloin Gehasi,+ Elisan, tosi Jumalan miehen,+ palvelija, sanoi: ”Katso, isäntäni* on säästänyt tätä syyrialaista Naamania,+ kun ei ottanut hänen kädestään vastaan, mitä hän toi. Niin totta kuin Jehova elää,+ minä kyllä juoksen hänen peräänsä ja otan häneltä jotakin.”+ 21 Ja Gehasi lähti Naamanin perään. Kun Naaman näki jonkun juoksevan perässään, hän astui heti alas vaunuistaan mennäkseen häntä vastaan ja sanoi sitten: ”Onko kaikki hyvin?”+ 22 Tähän hän sanoi: ”Kaikki on hyvin. Isäntäni+ itse on lähettänyt minut+ sanomaan: ’Katso! Luokseni on juuri nyt tullut kaksi nuorta miestä profeettojen pojista Efraimin vuoristosta.+ Annathan toki heille talentin* hopeaa ja kaksi vaatekertaa.’”+ 23 Silloin Naaman sanoi: ”Ota vain, ota kaksi talenttia.” Ja hän pyyteli häntä hartaasti+ ja sitoi lopulta kaksi talenttia hopeaa kahteen pussiin sekä kaksi vaatekertaa ja antoi ne kahdelle palvelijoistaan, niin että he kantoivat niitä hänen edellään.

24 Kun hän tuli Ofeliin*, hän otti ne heti heidän käsistään ja pani ne talteen taloon+ ja lähetti miehet pois. Niin he lähtivät. 25 Ja hän itse tuli sisään ja seisahtui sitten isäntänsä luo.+ Tällöin Elisa sanoi hänelle: ”Mistä tulit, Gehasi?” Mutta hän sanoi: ”Ei palvelijasi ole käynyt yhtään missään.”+ 26 Silloin hän sanoi hänelle: ”Eikö minun sydämeni kulkenut mukana, kun mies kääntyi astuakseen alas vaunuistaan mennäkseen sinua vastaan? Onko aika ottaa vastaan hopeaa tai ottaa vastaan vaatteita tai oliivilehtoja tai viinitarhoja tai lampaita tai karjaa tai palvelijoita tai palvelijattaria?+ 27 Niinpä Naamanin spitaali+ tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ajan hämärään asti.”+ Hän lähti heti hänen edestään spitaalisena, valkoisena kuin lumi.+