Markus

4 Ja hän rupesi taas opettamaan meren rannalla.+ Ja hyvin suuri joukko ihmisiä kokoontui hänen lähelleen, joten hän astui veneeseen ja istui siinä merellä, mutta koko meren rannalla oleva ihmisjoukko oli maalla.+ 2 Niin hän alkoi opettaa heille monia asioita kuvauksin+ ja sanoi heille opettaessaan:+ 3 ”Kuunnelkaa. Katso! Kylväjä lähti kylvämään.+ 4 Ja hänen kylväessään osa siemenestä putosi tien varteen, ja linnut tulivat ja söivät sen.+ 5 Ja osa putosi kallioiseen paikkaan, jossa sillä ei tietenkään ollut paljon maata, ja se nousi heti oraalle, koska sillä ei ollut syvälti maata.+ 6 Mutta kun aurinko nousi, se paahtui, ja koska sillä ei ollut juurta, se kuihtui.+ 7 Ja osa putosi orjantappuroiden sekaan, ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat sen, eikä se tuottanut hedelmää.+ 8 Mutta toiset putosivat hyvään maahan,+ ja ne nousivat ja kasvoivat ja alkoivat tuottaa hedelmää, ja ne kantoivat kolmikymmen- ja kuusikymmen- ja satakertaisesti.”+ 9 Ja hän sanoi lisäksi: ”Jolla on korvat kuunnella, se kuunnelkoon.”+

10 Kun hän sitten oli jäänyt yksin, alkoivat hänen ympärillään olevat sekä ne kaksitoista kysellä häneltä näistä kuvauksista.+ 11 Niin hän sanoi heille: ”Teille on annettu Jumalan valtakunnan pyhä salaisuus,+ mutta noille ulkopuolella oleville kaikki esiintyy kuvauksina,+ 12 jotta vaikka he katsovat, he katsoisivat eivätkä kuitenkaan näkisi, ja vaikka he kuulevat, he kuulisivat eivätkä kuitenkaan tajuaisi merkitystä eivätkä koskaan kääntyisi takaisin eikä heille annettaisi anteeksi.”+ 13 Edelleen hän sanoi heille: ”Ette ymmärrä tätä kuvausta; kuinka sitten mahdatte ymmärtää kaikki muut kuvaukset?

14 Kylväjä kylvää sanan.+ 15 Tien varressa olevat ovat siis niitä, joihin sana kylvetään, mutta heti kun he ovat kuulleet sen, tulee Saatana+ ja ottaa pois sanan, joka heihin kylvettiin.+ 16 Ja samaten on kallioisiin paikkoihin kylvettyjä: heti kun he ovat kuulleet sanan, he ottavat sen iloiten vastaan.+ 17 Mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät jonkin aikaa; sitten heti kun ahdistus tai vaino nousee sanan vuoksi, he kompastuvat.+ 18 On vielä muitakin, orjantappuroiden sekaan kylvettyjä; nämä ovat ne, jotka ovat kuulleet sanan,+ 19 mutta tämän asiainjärjestelmän* huolet+ ja rikkauden petollinen voima+ sekä halut+ muihin asioihin tunkeutuvat sekaan ja tukahduttavat sanan, ja se tulee hedelmättömäksi.+ 20 Lopuksi hyvään maahan kylvetyt ovat niitä, jotka kuuntelevat sanaa ja vastaanottavat sen suosiollisesti ja kantavat hedelmää kolmikymmen- ja kuusikymmen- ja satakertaisesti.”+

21 Ja sitten hän sanoi heille: ”Ei kai lamppua tuoda vakan tai vuoteen alle pantavaksi? Eikö se tuoda lampunjalkaan pantavaksi?+ 22 Sillä ei ole mitään kätkettyä muuta kuin sitä varten, että se saatettaisiin ilmi; mitään ei ole huolellisesti salattu muuta kuin sitä varten, että se tulisi julki.+ 23 Jolla on korvat kuunnella, se kuunnelkoon.”+

24 Hän sanoi heille edelleen: ”Kiinnittäkää huomiota siihen, mitä kuulette.+ Millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille,+ vieläpä teille lisätään.+ 25 Sillä sille, jolla on, annetaan lisää, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”+

26 Ja sitten hän sanoi: ”Jumalan valtakunta on verrattavissa siihen, kun mies viskaa siemenen maahan,+ 27 ja hän nukkuu yöllä ja nousee päivällä, ja siemen orastaa ja kasvaa pitkäksi hänen tietämättä miten.+ 28 Itsestään maa kantaa hedelmää vähitellen: ensin oraan, sitten tähkän, lopuksi täyden jyvän tähkään. 29 Mutta heti kun hedelmä sallii, hän pistää sinne sirpin, koska elonkorjuuaika on tullut.”

30 Ja hän sanoi vielä: ”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa, tai millä kuvauksella sen esittäisimme?+ 31 Se on kuin sinapinsiemen, joka maahan kylvettäessä on pienin kaikista siemenistä, joita on maan päällä,+ 32 mutta kun se on kylvetty, se nousee ja tulee kaikkia muita vihanneskasveja suuremmaksi ja tekee suuria oksia,+ niin että taivaan linnut+ voivat löytää lepopaikan sen varjosta.”+

33 Ja monin tällaisin kuvauksin+ hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuuntelemaan. 34 Ilman kuvausta hän ei todellakaan puhunut heille, mutta yksityisesti opetuslapsilleen hän selitti kaikki.+

35 Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: ”Lähdetään yli toiselle rannalle.”+ 36 Niinpä kun he olivat lähettäneet ihmisjoukon pois, he ottivat hänet mukaan, niin kuin hän veneessä oli, ja muitakin veneitä oli hänen seurassaan.+ 37 Ja puhkesi suuri raju myrskytuuli, ja aallot syöksähtelivät veneeseen, niin että vene oli jo täyttymäisillään.+ 38 Mutta hän oli perässä ja nukkui pää tyynyllä. Niin he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, etkö välitä siitä, että me olemme perikadon partaalla?”+ 39 Silloin hän havahtui ja nuhteli tuulta ja sanoi merelle: ”Vaikene! Ole hiljaa!”+ Ja tuuli laantui, ja tuli aivan tyyni.+ 40 Niin hän sanoi heille: ”Miksi olette arkoja? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” 41 Mutta he tunsivat suurta pelkoa, ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka tämä oikein on, koska tuuli ja merikin tottelevat häntä?”+