22 Silloin Gideon tajusi, että se oli Jehovan enkeli.+

Gideon sanoi heti: ”Voi, Suvereeni Herra Jehova, kun olen nähnyt Jehovan enkelin kasvoista kasvoihin!”+

8 Ja minä – minä jäin yksin jäljelle, niin että näin tämän suuren näyn. Eikä minuun jäänyt jäljelle yhtään voimaa, ja oma arvokkuuteni minussa turmeltui, eikä minussa ollut enää mitään voimaa.+

4 Tämä katsoi häntä pitkään ja sanoi säikähtäneenä: ”Mitä, Herra?” Hän sanoi hänelle: ”Sinun rukouksesi+ ja armonlahjasi ovat nousseet muistoon Jumalan edessä.+

17 Ja kun näin hänet, kaaduin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.

Ja hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: ”Älä pelkää.+ Minä olen Ensimmäinen*+ ja Viimeinen+