Apostolien teot

7 Mutta ylimmäinen pappi sanoi: ”Onko asia näin?” 2 Hän sanoi: ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa. Kirkkauden Jumala+ näyttäytyi esi-isällemme Abrahamille tämän ollessa Mesopotamiassa, ennen kuin hän asettui asumaan Haraniin,+ 3 ja sanoi hänelle: ’Lähde maastasi ja sukulaistesi luota ja tule siihen maahan, jonka minä osoitan sinulle.’+ 4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Haraniin. Ja hänen isänsä kuoltua+ Jumala* pani hänet muuttamaan asuinpaikkansa sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte.+ 5 Ja kuitenkaan hän ei antanut hänelle siinä mitään perintöosaa, ei jalan leveyttäkään,+ mutta hän lupasi antaa sen hänelle omaisuudeksi+ ja hänen jälkeensä hänen siemenelleen,*+ vaikka hänellä ei vielä ollut lasta.+ 6 Sitä paitsi Jumala puhui niin, että hänen siemenensä olisi muukalaisasukkaina+ vieraassa maassa+ ja sen kansa orjuuttaisi heitä ja ahdistaisi heitä neljäsataa vuotta.+ 7 ’Ja sen kansakunnan, jonka orjina he tulevat olemaan, minä tuomitsen’,+ sanoi Jumala, ’ja tämän jälkeen he lähtevät sieltä ja suorittavat minulle pyhää palvelusta* tässä paikassa.’+

8 Hän antoi hänelle myös ympärileikkauksen liiton;+ ja niin hänelle syntyi Iisak,+ ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä,+ ja Iisakille Jaakob ja Jaakobille ne kaksitoista kantaisää.+ 9 Ja kantaisät tulivat mustasukkaisiksi+ Joosefille ja myivät hänet Egyptiin.+ Mutta Jumala oli hänen kanssaan+ 10 ja vapautti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan ja antoi hänelle miellyttävyyttä ja viisautta faraon, Egyptin kuninkaan, silmissä. Ja tämä asetti hänet hallitsemaan Egyptiä ja koko hänen taloaan.+ 11 Mutta koko Egyptiin ja Kanaaniin tuli nälänhätä, vieläpä suuri ahdistus, eivätkä esi-isämme löytäneet mitään elintarvikkeita.+ 12 Mutta Jaakob kuuli Egyptissä olevan ruokatarvikkeita,+ ja hän lähetti esi-isämme sinne ensimmäisen kerran.+ 13 Ja toisella kerralla Joosef tuli tunnetuksi veljilleen,+ ja Joosefin sukuperä kävi faraolle ilmeiseksi.+ 14 Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja kaikki sukulaisensa,+ luvultaan seitsemänkymmentäviisi sielua.*+ 15 Jaakob meni alas Egyptiin.*+ Ja hän kuoli,+ niin myös esi-isämme,+ 16 ja heidät siirrettiin Sikemiin*+ ja pantiin siihen muistohautaan,+ jonka Abraham oli ostanut hopearahalla määrähinnasta Hamorin* pojilta Sikemissä.+

17 Sitä mukaa kuin oli lähestymässä sen lupauksen täyttymyksen aika, jonka Jumala oli avoimesti julistanut Abrahamille, kansa kasvoi ja lisääntyi Egyptissä,+ 18 kunnes Egyptiä nousi hallitsemaan toinen kuningas, joka ei tiennyt Joosefista.+ 19 Tämä juonitteli heimokuntaamme* vastaan+ ja pakotti väärin isät jättämään pienokaisensa heitteille, jotteivät ne jäisi eloon.+ 20 Juuri tuohon aikaan syntyi Mooses,+ ja hän oli Jumalan edessä kaunis.*+ Ja häntä hoidettiin kolme kuukautta isänsä kodissa. 21 Mutta kun hänet jätettiin heitteille, faraon tytär otti hänet ylös ja kasvatti hänet omana poikanaan.+ 22 Niinpä Moosekselle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta.+ Hän oli todella voimallinen sanoissaan+ ja teoissaan.

23 Kun sitten hänen neljännenkymmenennen vuotensa aika oli täyttymässä, hänen sydämeensä juolahti käydä tarkastamassa veljiään, Israelin poikia.+ 24 Ja kun hän huomasi, että erästä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, hän puolusti tätä ja kosti väärin kohdellun puolesta lyömällä egyptiläisen maahan.+ 25 Hän luuli veljiensä tajuavan, että Jumala oli antamassa heille pelastuksen hänen kätensä välityksellä,+ mutta he eivät tajunneet sitä. 26 Ja seuraavana päivänä hän näyttäytyi heille heidän taistellessaan, ja hän koetti saattaa heitä jälleen sovintoon keskenään+ sanoen: ’Miehet, te olette veljiä. Miksi kohtelette toisianne epäoikeudenmukaisesti?’+ 27 Mutta se, joka kohteli lähimmäistään epäoikeudenmukaisesti, työnsi hänet pois ja sanoi: ’Kuka on asettanut sinut meille hallitsijaksi ja tuomariksi?+ 28 Et kai sinä vain tahdo surmata minua samoin kuin eilen surmasit sen egyptiläisen?’+ 29 Tämän puheen jälkeen Mooses pakeni ja tuli muukalaisasukkaaksi Midianin maahan,+ jossa hänelle syntyi kaksi poikaa.+

30 Ja kun neljäkymmentä vuotta oli tullut täyteen, hänelle näyttäytyi Siinainvuoren erämaassa enkeli* orjantappurapensaan tulenliekissä.+ 31 Kun nyt Mooses näki sen, hän ihmetteli näkyä.+ Mutta kun hän meni lähemmäksi tutkiakseen tarkemmin, kuului Jehovan* ääni: 32 ’Minä olen sinun esi-isiesi Jumala, Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala.’+ Jouduttuaan vavistuksen valtaan Mooses ei uskaltanut tutkia enempää. 33 Jehova* sanoi hänelle: ’Ota sandaalit jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.+ 34 Olen totisesti nähnyt Egyptissä olevan kansani väärän kohtelun+ ja olen kuullut heidän huokauksensa+ ja olen tullut alas vapauttaakseni heidät.+ Ja nyt, tule, minä lähetän sinut Egyptiin.’+ 35 Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: ’Kuka on asettanut sinut hallitsijaksi ja tuomariksi?’,+ tämän miehen Jumala lähetti+ sekä hallitsijaksi että vapauttajaksi* sen enkelin kädellä, joka näyttäytyi hänelle orjantappurapensaassa. 36 Tämä mies johdatti heidät pois+ tehtyään ennusmerkkejä ja tunnusmerkkejä Egyptissä+ ja Punaisellamerellä+ ja erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan.+

37 Tämä on se Mooses, joka sanoi Israelin pojille: ’Jumala* herättää teille veljienne keskuudesta minun kaltaiseni profeetan.’+ 38 Tämä on se,+ joka oli seurakunnan keskuudessa+ erämaassa enkelin+ kanssa, joka puhui hänelle Siinainvuorella, ja esi-isiemme kanssa, ja hän sai eläviä pyhiä julistuksia+ teille annettaviksi. 39 Hänelle esi-isämme eivät tahtoneet tulla tottelevaisiksi, vaan he työnsivät hänet syrjään+ ja kääntyivät sydämessään takaisin Egyptiin+ 40 ja sanoivat Aaronille: ’Tee meille jumalia kulkemaan edellämme, sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut tälle Moosekselle, joka johdatti meidät pois Egyptin maasta.’+ 41 Niin he tekivät noina päivinä vasikan+ ja toivat teurasuhrin ylös tälle epäjumalalle ja alkoivat huvitella kättensä tekojen parissa.+ 42 Niin Jumala kääntyi pois ja luovutti heidät+ suorittamaan pyhää palvelusta taivaan armeijalle, niin kuin on kirjoitettu profeettojen kirjaan:+ ’Ette kai te minulle uhranneet uhrieläimiä ja teurasuhreja neljänkymmenen vuoden aikana erämaassa, oi Israelin huone?+ 43 Mutta Molokin+ telttaa ja Refan-jumalan tähteä+ te kannoitte korkealla, kuvia jotka teitte palvoaksenne niitä. Sen johdosta minä karkotan+ teidät Babylonin* toiselle puolelle.’

44 Esi-isillämme oli todistuksen teltta* erämaassa, niin kuin hän määräsi puhuessaan Moosekselle sen tekemisestä sen mallin* mukaan, jonka tämä oli nähnyt.+ 45 Ja ne esi-isämme, jotka saivat sen perinnökseen, myös toivat sen Joosuan*+ kanssa niiden kansakuntien omistamaan maahan,+ jotka Jumala työnsi pois esi-isiemme edestä.+ Täällä se pysyi Daavidin päiviin asti. 46 Hän sai suosion+ Jumalan silmissä ja pyysi, että hän saisi järjestää* asumuksen+ Jaakobin Jumalalle. 47 Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.+ 48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa,*+ niin kuin profeetta sanoo: 49 ’Taivas on minun valtaistuimeni,+ ja maa on minun jalkojeni alusta.+ Millaisen huoneen te rakennatte minulle? sanoo Jehova*. Tai mikä on minun lepopaikkani?+ 50 Eikö minun käteni ole tehnyt tämän kaiken?’+

51 Uppiniskaiset* ja ympärileikkaamattomat sydämeltä+ ja korvilta, aina te olette vastustamassa pyhää henkeä; niin kuin teidän esi-isänne, niin tekin.+ 52 Ketä profeetoista teidän esi-isänne eivät vainonneet?+ Hehän tappoivat+ ne, jotka ilmoittivat etukäteen sen Vanhurskaan+ tulosta, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te olette nyt tulleet,+ 53 te, jotka saitte Lain enkelien välittämänä*+ mutta ette ole sitä pitäneet.”

54 Mutta tämän kuullessaan he tunsivat haavoittuvansa sydäntään* myöten+ ja alkoivat kiristellä+ hänelle hampaitaan. 55 Mutta täynnä pyhää henkeä hän katseli kiinteästi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella,+ 56 ja hän sanoi: ”Katso! Minä näen taivaat avautuneina+ ja Ihmisen Pojan+ seisovan Jumalan oikealla puolella.”+ 57 Tällöin he huusivat kovalla äänellä ja panivat kätensä korvilleen+ ja ryntäsivät hänen kimppuunsa yhtenä miehenä. 58 Ja ajettuaan hänet kaupungin ulkopuolelle+ he alkoivat kivittää häntä.+ Ja todistajat+ laskivat päällysvaippansa Sauliksi kutsutun nuoren miehen jalkojen juureen.+ 59 Ja he jatkoivat Stefanoksen kivittämistä hänen esittäessään vetoomusta* ja sanoessaan: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.”+ 60 Sitten hän laskeutui polvilleen ja huusi voimakkaalla äänellä: ”Jehova*, älä lue heidän syykseen tätä syntiä.”+ Ja tämän sanottuaan hän nukahti pois.