Luukas

6 Eräänä sapattina hän sattui kulkemaan viljapeltojen halki, ja hänen opetuslapsensa nyhtivät+ tähkäpäitä ja söivät hierrettyään niitä käsissään.+ 2 Tällöin jotkut fariseukset sanoivat: ”Miksi teette sellaista, mikä ei ole luvallista+ sapattina?”+ 3 Mutta Jeesus sanoi heille vastaukseksi: ”Ettekö ole koskaan lukeneet sitä, mitä Daavid+ teki, kun hänen ja hänen kanssaan olleiden miesten tuli nälkä,+ 4 kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ja sai esillepanoleivät*+ ja söi ja antoi kanssaan olleille miehillekin niitä, joita kenenkään muun ei ole lupa syödä kuin yksin pappien?”+ 5 Ja hän sanoi heille vielä: ”Ihmisen Poika on sapatin Herra.”+

6 Eräänä toisena sapattina+ hän meni synagogaan ja alkoi opettaa. Ja siellä oli mies, jonka oikea käsi oli surkastunut.+ 7 Kirjanoppineet ja fariseukset pitivät nyt häntä tarkkaan silmällä+ nähdäkseen, parantaisiko hän sapattina, jotta olisivat keksineet jonkin keinon syyttää häntä.+ 8 Hän tiesi kuitenkin heidän järkeilynsä,+ mutta sanoi silti miehelle, jonka käsi oli surkastunut: ”Nouse ja asetu seisomaan keskelle.” Ja hän nousi ja asettui seisomaan.+ 9 Sitten Jeesus sanoi heille: ”Kysyn teiltä: onko sapattina luvallista tehdä hyvää+ vai tehdä pahaa, pelastaa vai tuhota sielu?”*+ 10 Ja katsottuaan ympärilleen heihin kaikkiin hän sanoi miehelle*: ”Ojenna kätesi.” Hän teki niin, ja hänen kätensä palautui ennalleen.+ 11 Mutta he raivostuivat silmittömästi ja alkoivat puhua keskenään, mitä tekisivät Jeesukselle.+

12 Niinä päivinä hän meni ulos vuorelle rukoilemaan,+ ja hän oli siellä koko yön rukoillen Jumalaa.+ 13 Mutta kun tuli päivä, hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja valitsi heidän joukostaan kaksitoista, jotka hän myös nimitti ”apostoleiksi”:+ 14 Simonin, jolle hän antoi myös nimen Pietari,+ ja hänen veljensä Andreaan, ja Jaakobin ja Johanneksen+ ja Filippuksen+ ja Bartolomeuksen 15 ja Matteuksen ja Tuomaan+ ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsutaan ”kiivailijaksi”,*+ 16 ja Juudaksen, Jaakobin pojan, ja Juudas Iskariotin, josta tuli petturi.+

17 Ja hän tuli alas heidän kanssaan ja asettui seisomaan tasaiselle paikalle, ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja kaikkialta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyroksen ja Sidonin rannikkomaasta suuri kansanpaljous,+ joka oli tullut kuulemaan häntä ja paranemaan sairauksistaan.+ 18 Jopa epäpuhtaiden henkien vaivaamatkin parannettiin. 19 Ja koko ihmisjoukko pyrki koskettamaan+ häntä, koska hänestä lähti voimaa+ ja se paransi heidät kaikki.

20 Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi:+

”Onnellisia* olette te köyhät,+ sillä teidän on Jumalan valtakunta.

21 Onnellisia olette te, jotka nyt tunnette nälkää,+ sillä te tulette kylläisiksi.+

Onnellisia olette te, jotka nyt itkette, sillä te tulette nauramaan.+

22 Onnellisia olette te, aina kun ihmiset vihaavat+ teitä ja aina kun he sulkevat teidät yhteydestään ja häpäisevät teitä ja heittävät teidän nimenne pahana pois+ Ihmisen Pojan tähden. 23 Iloitkaa sinä päivänä ja hypelkää, sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa, sillä samoin heidän esi-isillään oli tapana tehdä profeetoille.+

24 Mutta voi teitä, te rikkaat,+ sillä teillä on jo lohdutuksenne täysimääräisenä.+

25 Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette olemaan nälissänne.+

Voi, te jotka nyt nauratte, sillä te tulette suremaan ja itkemään.+

26 Voi, aina kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä tällaista heidän esi-isänsä tekivät väärille profeetoille.+

27 Mutta minä sanon teille, jotka kuuntelette: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne,+ tehkää alati hyvää+ teitä vihaaville, 28 siunatkaa yhä uudelleen niitä, jotka kiroavat teitä, rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka loukkaavat teitä.+ 29 Sille, joka lyö sinua toiselle poskelle,+ tarjoa toinenkin, ja siltä, joka ottaa pois+ päällysvaippasi, älä kiellä aluspukinettakaan. 30 Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää,+ äläkä siltä, joka ottaa pois sinun omaasi, pyydä sitä takaisin.

31 Ja niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää* samalla tavoin heille.+

32 Ja jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä ansiota teille siitä on? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka rakastavat heitä.+ 33 Ja jos teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä ansiota teille siitä on? Syntisetkin tekevät samoin.+ 34 Ja jos lainaatte korotta+ niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä ansiota teille siitä on? Syntisetkin lainaavat korotta syntisille saadakseen yhtä paljon takaisin.+ 35 Päinvastoin: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja tehkää alati hyvää ja lainatkaa+ jatkuvasti korotta toivomatta mitään takaisin, niin teidän palkkanne tulee olemaan suuri, ja te tulette olemaan Korkeimman poikia,+ sillä hän on huomaavainen+ kiittämättömille ja pahoille. 36 Tulkaa jatkuvasti armollisiksi, niin kuin teidän Isänne on armollinen.+

37 Lisäksi lakatkaa tuomitsemasta, niin teitä ei missään tapauksessa tuomita,+ ja lakatkaa langettamasta tuomiota, niin teille ei missään tapauksessa langeteta tuomiota. Jatkakaa vapaaksi päästämistä, niin teidät päästetään vapaaksi.+ 38 Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan.+ Syliinne* kaadetaan hyvä mitta, sullottu, ravisteltu ja kukkurainen. Sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.”+

39 Sitten hän puhui heille myös kuvauksen: ”Eihän sokea voi opastaa sokeaa? Eivätkö molemmat suistu kuoppaan?+ 40 Oppilas ei ole opettajansa yläpuolella, mutta jokainen, joka on täydellisesti opetettu, on opettajansa kaltainen.+ 41 Miksi sitten katsot kortta, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä, joka on omassa silmässäsi?+ 42 Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Veli, salli minun ottaa pois korsi, joka on silmässäsi’, kun itse et katso hirttä, joka on omassa silmässäsi?+ Ulkokullattu! Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi,+ niin sitten näet selvästi ottaa pois korren, joka on veljesi silmässä.+

43 Sillä ei ole hyvää puuta, joka tuottaa huonoa* hedelmää, eikä taas ole huonoa* puuta, joka tuottaa hyvää hedelmää.+ 44 Sillä jokainen puu tunnetaan omasta hedelmästään.+ Eihän esimerkiksi viikunoita kerätä orjantappuroista eikä viinirypäleitä korjata orjantappurapensaasta.+ 45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää,+ mutta paha tuo pahastaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.+

46 Entä miksi te kutsutte minua: ’Herra! Herra!’, mutta ette tee mitä sanon?+ 47 Jokainen, joka tulee minun luokseni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on:+ 48 Hän on samankaltainen kuin taloa rakentanut mies, joka kaivoi ja meni syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten nousi tulva,+ virta syöksähti sitä taloa vasten, mutta ei jaksanut järkyttää sitä, koska se oli hyvin rakennettu.+ 49 Toisaalta se, joka kuulee eikä tee,+ on samankaltainen kuin mies, joka rakensi talon maapohjalle laskematta perustusta. Virta syöksähti sitä vasten, ja se luhistui heti, ja sen talon sortumisesta+ tuli suuri.”+