Apostolien teot
28 Ja päästyämme turvaan saimme sitten tietää, että saaren nimi oli Malta.*+ 2 Ja vieraskieliset asukkaat* osoittivat meille poikkeuksellista ihmisystävällisyyttä,*+ sillä he sytyttivät tulen ja ottivat meidät kaikki avuliaasti vastaan sateen ja kylmyyden vuoksi.+ 3 Mutta kun Paavali keräsi kimpun risuja ja pani ne tuleen, niin kyykäärme tuli esiin kuumuuden johdosta ja takertui hänen käteensä. 4 Kun vieraskieliset asukkaat näkivät myrkyllisen elukan riippuvan hänen kädestään, he sanoivat toisilleen: ”Varmaankin tämä mies on murhaaja, ja vaikka hän pääsikin turvaan merestä, niin kostava* oikeus ei sallinut hänen enää elää.” 5 Hän pudisti kuitenkin myrkyllisen elukan tuleen eikä kärsinyt mitään vahinkoa.+ 6 Mutta he odottivat hänen ajettuvan tulehduksen johdosta tai kaatuvan yhtäkkiä kuolleena maahan. Kun he olivat kauan odottaneet ja näkivät, ettei hänelle tapahtunut mitään haitallista, he muuttivat mielensä ja sanoivat, että hän oli jumala.+
7 Sen paikan lähistöllä oli nyt saaren Publius-nimisellä päämiehellä maita, ja hän otti meidät vieraanvaraisesti vastaan ja huolehti meistä hyväntahtoisesti kolme päivää. 8 Mutta Publiuksen isä sattui makaamaan kuumeen ja punataudin vaivaamana, ja Paavali meni sisään hänen luokseen ja rukoili, pani kätensä+ hänen päälleen ja paransi hänet.+ 9 Tämän tapahduttua alkoivat muutkin saarella olevat, joilla oli sairauksia, tulla hänen luokseen, ja heidät parannettiin.+ 10 Ja he myös kunnioittivat meitä monin lahjoin, ja kun olimme lähdössä purjehtimaan, he panivat mukaamme mitä tarvitsimme.
11 Kolme kuukautta myöhemmin lähdimme purjehtimaan aleksandrialaisessa laivassa,+ joka oli talvehtinut saarella ja jossa oli keulakuvana ”Zeuksen pojat”*. 12 Ja laskettuamme satamaan Syrakusassa viivyimme siellä kolme päivää, 13 ja sieltä kaarrettuamme saavuimme Regiumiin. Ja päivää myöhemmin nousi etelätuuli, ja toisena päivänä pääsimme Puteoliin*. 14 Täällä tapasimme veljiä, ja meitä pyydettiin hartaasti jäämään heidän luokseen seitsemäksi päiväksi; ja tällä tavoin tulimme kohti Roomaa. 15 Ja kuultuaan meistä uutisia veljet tulivat sieltä meitä vastaan Appiuksen torille* ja Kolmelle majatalolle* saakka, ja nähdessään heidät Paavali kiitti Jumalaa ja rohkaistui.+ 16 Kun vihdoin tulimme Roomaan, Paavalin sallittiin+ majailla yksinään häntä vartioivan sotilaan kanssa.
17 Mutta kolme päivää myöhemmin hän kutsui koolle juutalaisten huomattavimmat miehet. Kun he olivat kokoontuneet, hän sanoi heille: ”Miehet, veljet, vaikka minä en ollut tehnyt kansaa tai esi-isiemme tapoja vastaan mitään,+ niin minut luovutettiin vankina Jerusalemista roomalaisten käsiin.+ 18 Ja minua kuulusteltuaan+ nämä olivat halukkaita päästämään minut vapaaksi,+ koska minussa ei ollut mitään kuoleman ansaitsevaa.+ 19 Mutta kun juutalaiset puhuivat jatkuvasti sitä vastaan, minun oli pakko vedota+ keisariin*, mutta ei niin, että minulla olisi mitään, mistä syyttää kansakuntaani. 20 Tästä syystä minä hartaasti pyysinkin nähdä teitä ja puhua teille, sillä Israelin toivon+ tähden minulla on tämä ketju ympärilläni.”+ 21 He sanoivat hänelle: ”Me emme ole saaneet sinusta kirjeitä Juudeasta, eikä kukaan tänne saapuneista veljistä ole kertonut tai puhunut sinusta mitään pahaa. 22 Mutta meistä on sopivaa kuulla sinulta, mitkä ajatuksesi ovat, sillä totisesti me tiedämme tästä lahkosta,+ että sitä vastaan puhutaan kaikkialla.”+
23 Sovittuaan sitten hänen kanssaan päivästä he tulivat runsaslukuisempina hänen luokseen hänen majapaikkaansa. Ja hän selitti heille asiaa todistamalla perusteellisesti Jumalan valtakunnasta+ ja puhumalla heille vakuuttavasti Jeesuksesta sekä Mooseksen lain+ että Profeettojen+ pohjalta aamusta iltaan. 24 Ja jotkut alkoivat uskoa+ siihen, mitä sanottiin; toiset kieltäytyivät uskomasta.+ 25 Koska he siis olivat keskenään erimielisiä, he alkoivat erota toisistaan Paavalin esittäessä vain tämän huomautuksen:
”Pyhä henki puhui sattuvasti profeetta Jesajan välityksellä teidän esi-isillenne 26 sanoen: ’Mene tämän kansan luo ja sano: ”Kuullessanne te kuulette, mutta ette suinkaan ymmärrä, ja katsoessanne te katsotte, mutta ette suinkaan näe.+ 27 Sillä tämän kansan sydän on paatunut*, ja korvillaan he ovat kuulleet osoittamatta vastakaikua, ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät koskaan näkisi silmillään eivätkä kuulisi korvillaan eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi takaisin enkä minä parantaisi heitä.”’+ 28 Olkoon teille sen tähden tunnettua, että tämä, Jumalan pelastuskeino*, on lähetetty kansakunnille;+ he kuuntelevat sitä varmasti.”+ 29* ——
30 Niin hän viipyi kokonaiset kaksi vuotta omassa vuokratalossaan,+ ja hän otti ystävällisesti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen, 31 saarnasi* heille Jumalan valtakuntaa ja opetti Herraa Jeesusta Kristusta koskevia asioita puhuen täysin vapaasti,+ kenenkään estämättä.