2. Kuninkaiden kirja
2 Ja tapahtui, että kun Jehovan oli määrä ottaa Elia+ myrskytuulessa ylös kohti taivasta,+ Elia ja Elisa*+ lähtivät kulkemaan Gilgalista.*+ 2 Niin Elia sanoi Elisalle: ”Jäisitkö tänne, sillä Jehova itse on lähettänyt minut Beteliin asti.” Mutta Elisa sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää+ ja niin totta kuin sinun sielusi elää,+ minä en sinua jätä.”+ Niin he menivät alas Beteliin.+ 3 Silloin ne profeettojen pojat,+ jotka olivat Betelissä, tulivat Elisan luo ja sanoivat hänelle: ”Tiedätköhän, että tänään Jehova ottaa herrasi* olemasta päänäsi?”+ Tähän hän sanoi: ”Myös minä tiedän sen hyvin.+ Olkaa vaiti.”
4 Elia sanoi nyt hänelle: ”Elisa, jäisitkö tänne, sillä Jehova itse on lähettänyt minut Jerikoon.”+ Mutta hän sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää ja niin totta kuin sinun sielusi elää, minä en sinua jätä.” Niin he tulivat Jerikoon. 5 Silloin ne profeettojen pojat, jotka olivat Jerikossa, lähestyivät Elisaa ja sanoivat hänelle: ”Tiedätköhän, että tänään Jehova ottaa herrasi olemasta päänäsi?” Tähän hän sanoi: ”Myös minä tiedän sen hyvin. Olkaa vaiti.”+
6 Elia sanoi nyt hänelle: ”Jäisitkö tänne, sillä Jehova itse on lähettänyt minut Jordanille.”+ Mutta hän sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää ja niin totta kuin sinun sielusi elää, minä en sinua jätä.”+ Niin he molemmat kulkivat edelleen. 7 Ja viisikymmentä miestä profeettojen pojista meni ja jäi seisomaan näköetäisyydelle,+ mutta he molemmat taas seisoivat Jordanin rannalla. 8 Sitten Elia otti virkavaatteensa+ ja kääri sen kokoon ja löi vesiä, ja vähitellen ne jakaantuivat yhtäälle ja toisaalle, niin että he molemmat kulkivat yli kuivaa maata myöten.+
9 Ja tapahtui, että heti kun he olivat menneet yli, sanoi Elia Elisalle: ”Pyydä, mitä tekisin hyväksesi, ennen kuin minut otetaan pois luotasi.”+ Tähän Elisa sanoi: ”Pyydän, että kaksi osaa*+ sinun hengestäsi+ tulisi minulle.”+ 10 Siihen hän sanoi: ”Olet pyytänyt+ vaikeaa asiaa. Jos näet minut otettavan luotasi, sinulle tapahtuu siten, mutta jos et, sitä ei tapahdu.”
11 Ja tapahtui, että kun he kävelivät eteenpäin ja puhelivat kävellessään, niin katso, tuliset sotavaunut+ ja tuliset hevoset, ja sitten ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia lähti nousemaan myrskytuulessa kohti taivasta.+ 12 Koko ajan Elisa näki sen, ja hän huusi: ”Isäni, isäni,+ Israelin sotavaunut* ja hänen ratsumiehensä!”+ Eikä hän nähnyt häntä enää. Niinpä hän tarttui omiin vaatteisiinsa ja repäisi ne kahdeksi kappaleeksi.+ 13 Sen jälkeen hän nosti maasta Elian virkavaatteen,+ joka oli pudonnut häneltä, ja meni takaisin ja seisahtui Jordanin rannalle. 14 Sitten hän otti Elian virkavaatteen, joka oli pudonnut häneltä, ja löi vesiä+ ja sanoi: ”Missä on Jehova, Elian Jumala, niin, Hän?”+ Kun hän löi vesiä, niin ne jakaantuivat vähitellen yhtäälle ja toisaalle, niin että Elisa kulki yli.
15 Kun ne profeettojen pojat, jotka olivat Jerikossa, näkivät hänet jonkin matkan päästä, he sanoivat: ”Elian henki+ on laskeutunut Elisaan.” Niinpä he tulivat häntä vastaan ja kumartuivat*+ hänen eteensä maahan. 16 Sitten he sanoivat hänelle: ”Katsohan, palvelijoittesi joukossa on viisikymmentä miestä, urhoollista poikaa. Annathan heidän mennä etsimään herraasi. Ehkäpä Jehovan henki*+ on kohottanut hänet ylös ja sitten heittänyt hänet jollekin vuorista tai johonkin laaksoista.” Mutta hän sanoi: ”Ette saa lähettää heitä.” 17 Ja he pyytelivät häntä hartaasti, kunnes hän oli niin kiusaantunut, että sanoi: ”Lähettäkää.” Niin he lähettivät viisikymmentä miestä, ja nämä etsiskelivät kolme päivää, mutta eivät löytäneet häntä. 18 Kun he palasivat hänen luokseen, hän asui Jerikossa.+ Silloin hän sanoi heille: ”Enkö sanonut teille: ’Älkää menkö’?”
19 Aikaa myöten kaupungin miehet sanoivat Elisalle: ”Katsohan, kaupungin asema on hyvä,+ niin kuin herrani näkee, mutta vesi+ on huonoa, ja maa aiheuttaa keskenmenoja.”+ 20 Siihen hän sanoi: ”Noutakaa minulle uusi pieni malja ja pankaa siihen suolaa.” Niin he noutivat sen hänelle. 21 Sitten hän meni ulos vesilähteelle ja heitti siihen suolaa+ ja sanoi: ”Näin on Jehova sanonut: ’Minä teen tämän veden terveelliseksi.+ Siitä ei ole enää seurauksena kuolemaa eikä mitään, mikä aiheuttaa keskenmenoja.’” 22 Ja vesi on pysynyt parannettuna tähän päivään asti+ Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui.
23 Ja hän lähti sieltä ylös Beteliin.+ Kun hän kulki ylös tietä, kaupungista tuli pikkupoikia,+ ja he alkoivat ilkkua+ häntä ja toistelivat hänelle: ”Mene ylös, kaljupää!+ Mene ylös, kaljupää!” 24 Lopulta hän kääntyi taakseen ja näki heidät ja kirosi+ heidät Jehovan nimessä. Silloin tuli kaksi naaraskarhua+ metsiköstä ja raateli heistä neljäkymmentäkaksi lasta.+ 25 Ja sieltä hän kulki edelleen Karmelinvuorelle,+ ja sieltä hän palasi Samariaan.