Tuomarien kirja
19 Noina päivinä oli niin, ettei Israelissa ollut kuningasta.+ Ja tapahtui, että muuan leeviläinen asui jonkin aikaa Efraimin vuoriston perukoilla.+ Aikanaan hän otti vaimon, sivuvaimon+ Juudan Betlehemistä.+ 2 Ja hänen sivuvaimonsa alkoi menetellä haureellisesti*+ häntä vastaan*. Lopulta nainen lähti hänen luotaan isänsä taloon Juudan Betlehemiin ja viipyi siellä neljä täyttä kuukautta. 3 Silloin hänen miehensä nousi ja lähti hänen jälkeensä puhumaan hänelle lohduttavasti* tuodakseen hänet takaisin, ja hänen mukanaan oli hänen palvelijansa*+ ja urosaasipari. Niin nainen antoi hänen tulla hänen isänsä taloon. Kun nuoren naisen isä sai nähdä hänet, hän iloitsi heti hänen tapaamisestaan. 4 Niinpä hänen appensa, nuoren naisen isä, pidätteli häntä, niin että hän viipyi hänen luonaan kolme päivää, ja he söivät ja joivat, ja hän* yöpyi siellä.+
5 Ja neljäntenä päivänä tapahtui, että kun he nousivat tavalliseen tapaansa varhain aamulla, niin mies valmistautui lähtemään, mutta nuoren naisen isä sanoi vävylleen: ”Ravitse sydäntäsi leipäpalalla,+ ja sen jälkeen voitte lähteä.” 6 Niin he istuutuivat, ja he molemmat alkoivat syödä ja juoda yhdessä, minkä jälkeen nuoren naisen isä sanoi miehelle: ”Suostuthan jäämään yöksi,+ ja tuntekoon sydämesi mielihyvää.”+ 7 Kun mies nousi lähteäkseen, hänen appensa pyysi pyytämistään häntä, niin että hän jäi sinne jälleen yöksi.+
8 Kun hän nousi varhain viidennen päivän aamuna lähteäkseen, niin nuoren naisen isä sanoi: ”Ravitsehan sydäntäsi.”+ Ja he viipyivät, kunnes päivä oli kulumassa loppuun. Ja he molemmat jatkoivat syömistä. 9 Sitten mies+ nousi lähteäkseen, hän ja hänen sivuvaimonsa+ ja palvelijansa,+ mutta hänen appensa, nuoren naisen isä, sanoi hänelle: ”Katsohan! Päivä on kallistunut iltaa kohti. Jäättehän yöksi.+ Katso, päivä on painumassa mailleen. Jää tänne yöksi, ja tuntekoon sydämesi mielihyvää.+ Ja huomenna teidän on noustava varhain matkaanne varten, ja sinun on mentävä teltallesi.” 10 Mies ei kuitenkaan suostunut jäämään yöksi, vaan hän nousi ja lähti matkaan ja tuli Jebusin,+ toisin sanoen Jerusalemin,+ edustalle asti, ja hänen mukanaan oli satuloitu urosaasipari ja hänen sivuvaimonsa ja palvelijansa*.
11 Kun he olivat Jebusin luona päivän jo huomattavasti laskettua,+ niin palvelija sanoi isännälleen*: ”Oi tulehan, ja poiketaan tähän jebusilaisten+ kaupunkiin ja yövytään siellä.” 12 Mutta hänen isäntänsä sanoi hänelle: ”Älkäämme poiketko vierasmaalaisten kaupunkiin,+ jotka eivät ole Israelin poikia, vaan meidän on jatkettava Gibeaan+ asti.” 13 Ja hän sanoi vielä palvelijalleen: ”Tule, ja pyritään jompaankumpaan paikkaan, joten meidän on yövyttävä joko Gibeassa tai Ramassa.”+ 14 Niin he jatkoivat matkaansa ja kulkivat edelleen, ja aurinko alkoi laskea heiltä heidän ollessaan lähellä Gibeaa, joka kuuluu Benjaminille.
15 Siksi he poikkesivat Gibeaan jäädäkseen sinne yöksi. Niin he* menivät sinne ja istuutuivat kaupungin torille, eikä kukaan ottanut heitä taloonsa yöksi.+ 16 Vihdoin, katso, illalla tuli vanha mies työstään pellolta,+ ja tämä mies oli Efraimin vuoristosta,+ ja hän asui tilapäisesti Gibeassa, mutta paikkakunnan miehet olivat benjaminilaisia.+ 17 Kun hän nosti silmänsä, niin hän näki kaupungin torilla miehen, matkalaisen. Niin vanha mies sanoi: ”Mihin olet menossa ja mistä tulet?”+ 18 Hän sanoi vuorostaan hänelle: ”Me olemme matkalla Juudan Betlehemistä Efraimin vuoriston perukoille.+ Sieltä minä olen kotoisin, mutta minä menin Juudan Betlehemiin,+ ja olen menossa omaan talooni*, eikä kukaan ota minua taloonsa.+ 19 Ja meillä on sekä olkia että rehua+ urosaasejamme varten ja sekä leipää+ että viiniä minulle ja orjattarellesi+ ja palvelijalle,+ joka on palvelijasi* mukana. Mitään ei puutu.” 20 Vanha mies sanoi kuitenkin: ”Olkoon sinulla rauha!*+ Jätä vain minun huolekseni, jos sinulta jotakin puuttuu.+ Älä vain jää torille yöksi.” 21 Tämän jälkeen hän vei hänet taloonsa+ ja heitti urosaaseille apetta.+ Sitten he pesivät jalkansa+ ja alkoivat syödä ja juoda.
22 Kun he antoivat sydämensä tuntea mielihyvää,+ niin katso, kaupungin miehet, aivan kelvottomat miehet,*+ piirittivät talon+ tyrkkien toisiaan ovea vasten, ja he hokivat vanhalle miehelle, talon omistajalle: ”Tuo ulos se mies, joka tuli taloosi, jotta voimme yhtyä häneen.”+ 23 Silloin talon omistaja meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille:+ ”Ei, veljeni,+ älkäähän tehkö mitään väärää, sillä tämä mies on tullut talooni. Älkää tehkö tätä häpeällistä typeryyttä.+ 24 Täällä on neitsyttyttäreni ja miehen sivuvaimo. Sallittehan minun tuoda heidät ulos, ja raiskatkaa heidät+ ja tehkää heille, minkä hyväksi näette. Mutta tälle miehelle ette saa tehdä tätä häpeällistä, tyhmää tekoa.”
25 Mutta miehet eivät tahtoneet kuunnella häntä. Siksi mies tarttui sivuvaimoonsa+ ja vei hänet ulos heidän eteensä, ja niin he yhtyivät häneen+ ja pahoinpitelivät+ häntä koko yön aamuun asti, minkä jälkeen he päästivät hänet aamun sarastaessa menemään. 26 Aamun koittaessa nainen tuli ja kaatui sen miehen talon sisäänkäynnin luo, jossa hänen herransa oli,+ ja makasi siinä päivänvaloon asti. 27 Hänen herransa nousi myöhemmin aamulla ja avasi talon ovet ja meni ulos lähteäkseen matkaan, ja katso, nainen, hänen sivuvaimonsa,+ makasi talon sisäänkäynnin luona kädet kynnyksellä! 28 Niin hän sanoi hänelle: ”Nouse, ja lähdetään.” Mutta vastausta ei tullut.+ Silloin mies nosti hänet aasin selkään ja nousi ja lähti kotipaikkaansa.+
29 Sitten hän meni taloonsa ja otti teurastusveitsen ja tarttui sivuvaimoonsa ja paloitteli hänet hänen luittensa mukaan kahteentoista kappaleeseen+ ja lähetti ne* Israelin kaikille alueille.+ 30 Ja tapahtui, että jokainen, joka näki sen, sanoi: ”Mitään tällaista ei ole koskaan tehty eikä nähty siitä päivästä lähtien, jona Israelin pojat lähtivät Egyptin maasta, tähän päivään saakka. Kohdistakaa siihen sydämenne*, neuvotelkaa+ ja puhukaa.”