5. Mooseksen kirja
29 Nämä ovat sen liiton sanat, jonka Jehova käski Mooseksen tehdä Israelin poikien kanssa Moabin maassa sen liiton lisäksi, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan Horebissa.*+
2 Niin Mooses kutsui koko Israelin ja sanoi heille: ”Te olette nähneet kaiken sen, minkä Jehova teki Egyptin maassa silmienne edessä faraolle ja hänen kaikille palvelijoilleen ja koko hänen maalleen,+ 3 ne suuret tunnusteot*, jotka silmäsi näkivät,+ nuo suuret tunnusmerkit+ ja ihmeet.+ 4 Jehova* ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole antanut teille sydäntä* tunteaksenne* eikä silmiä nähdäksenne eikä korvia kuullaksenne.+ 5 ’Vaikka minä opastin teitä neljäkymmentä vuotta erämaassa,+ teidän vaatteenne eivät kuluneet yltänne eikä sandaalisi kulunut jalassasi.+ 6 Leipää ette syöneet+ ettekä viiniä ja väkijuomaa juoneet, jotta tietäisitte, että minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’ 7 Lopulta te tulitte tähän paikkaan, ja Hesbonin kuningas Sihon+ ja Basanin kuningas Og+ lähtivät taistelemaan meitä vastaan, mutta me löimme heidät.+ 8 Sen jälkeen me otimme heidän maansa ja annoimme sen perinnöksi ruubenilaisille ja gadilaisille sekä puolelle manasselaisten heimoa.+ 9 Teidän on siis pidettävä tämän liiton sanat ja tehtävä niiden mukaan, jotta saisitte menestymään kaiken mitä teette.+
10 Te olette kaikki tänään asettuneet Jehovan*, Jumalanne, eteen: heimojenne päämiehet*, vanhimpanne ja päällysmiehenne, kaikki Israelin miehet,+ 11 pienokaisenne, vaimonne+ ja muukalaisasukkaasi,+ joka on leirissäsi, puusi kerääjästä* vetesi noutajaan,+ 12 jotta astuisit Jehovan, Jumalasi, liittoon+ ja hänen valaansa*, jonka Jehova, sinun Jumalasi, tänään tekee kanssasi+ 13 korottaakseen sinut tänään kansakseen+ ja osoittautuakseen sinun Jumalaksesi,+ niin kuin hän on luvannut sinulle ja niin kuin hän on vannonut esi-isillesi Abrahamille,+ Iisakille+ ja Jaakobille.+
14 Enkä minä tee tätä liittoa ja tätä valaa* vain teidän kanssanne,*+ 15 vaan sekä sen kanssa, joka seisoo täällä tänään kanssamme Jehovan, meidän Jumalamme, edessä, että niiden kanssa, jotka eivät ole täällä tänään kanssamme+ 16 (sillä te itse tiedätte varsin hyvin, kuinka me asuimme Egyptin maassa ja kuinka me kuljimme niiden kansakuntien keskitse, joiden kautta te kuljitte,+ 17 ja te näitte alituiseen heidän iljetyksensä ja saastaiset epäjumalansa,+ puuta ja kiveä, hopeaa ja kultaa, jotka heillä oli), 18 jottei keskuudessanne olisi yhtään miestä eikä naista eikä sukua eikä heimoa, jonka sydän kääntyy tänään pois Jehovasta, meidän Jumalastamme, mennäkseen palvelemaan noiden kansakuntien jumalia,+ jottei keskuudessanne olisi yhtään juurta, joka tuottaa myrkkykasvin ja koiruohon hedelmää.+
19 Ja on tapahduttava, että kun joku on kuullut tämän valan sanat+ ja on siunannut itseään sydämessään sanoen: ’Minulla tulee olemaan rauha,+ vaikka vaellankin sydämeni itsepäisyydessä’,+ aikomuksena niin hyvin kastellun kuin janoisenkin pois pyyhkäiseminen, 20 Jehova ei tahdo antaa hänelle anteeksi,+ vaan silloin Jehovan* suuttumus+ ja kiivaus+ on suitsuava sitä miestä vastaan,+ ja koko tähän kirjaan kirjoitettu kirous+ on laskeutuva hänen päälleen, ja Jehova pyyhkii hänen nimensä taivaiden alta. 21 Niin Jehovan on erotettava+ hänet onnettomuuteen kaikista Israelin heimoista koko liiton kirouksen* mukaan, joka on kirjoitettu tähän lain kirjaan.
22 Ja tuleva sukupolvi, poikanne, jotka nousevat jälkeenne, ja vierasmaalainen, joka tulee kaukaisesta maasta, sanovat nähtyään sen maan vitsaukset ja sen sairaudet, joilla Jehova on heikentänyt sitä,+ 23 rikin ja suolan+ ja palon,+ niin että koko sen maa jää kylvämättä eikä se orasta eikä siitä verso minkäänlaista kasvillisuutta, hävityksen ollessa kuin Sodomassa ja Gomorrassa,+ Admassa+ ja Sebojimissa,+ jotka Jehova hävitti suuttumuksessaan ja vihastuksessaan,+ 24 niin, kaikki kansakunnat sanovat: ’Miksi Jehova on tehnyt näin tälle maalle?+ Miksi tämä suuren suuttumuksen hehku?’ 25 Silloin on sanottava: ’Siksi, että he hylkäsivät Jehovan, esi-isiensä Jumalan, liiton,+ jonka hän teki heidän kanssaan, kun hän toi heidät pois Egyptin maasta.+ 26 Ja he menivät palvelemaan muita jumalia ja kumartamaan niitä, jumalia joita he eivät olleet tunteneet ja joita hän ei ollut jakanut heidän osalleen.+ 27 Silloin Jehovan suuttumus syttyi sitä maata kohtaan, niin että hän tuotti sille koko sen kirouksen, joka on kirjoitettu tähän kirjaan.+ 28 Siksi Jehova repi heidät juurineen pois heidän maastaan suuttumuksessa+ ja vihastuksessa ja suuressa närkästyksessä ja heitti heidät toiseen maahan, niin kuin tänä päivänä on.’+
29 Kätketyt+ asiat kuuluvat Jehovalle*, meidän Jumalallemme, mutta paljastetut+ asiat kuuluvat meille ja pojillemme ajan hämärään asti, jotta me panisimme täytäntöön kaikki tämän lain sanat.*+