5. Mooseksen kirja

31 Sitten Mooses meni ja puhui nämä sanat koko Israelille 2 ja sanoi heille: ”Olen tänään sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen.+ Minun ei ole lupa enää lähteä eikä tulla,+ kuten Jehova on minulle sanonut: ’Sinä et mene tämän Jordanin yli.’+ 3 Jehova*, sinun Jumalasi, menee edelläsi yli.+ Hän itse tuhoaa nämä kansakunnat edestäsi, ja sinun on ajettava ne pois.+ Joosua* menee edelläsi yli,+ niin kuin Jehova on puhunut. 4 Ja Jehova on tekevä niille niin kuin hän on tehnyt amorilaisten kuninkaille Sihonille+ ja Ogille+ ja heidän maalleen tuhotessaan heidät.+ 5 Ja Jehova on luovuttanut ne teille,+ ja teidän on tehtävä niille kaikkien niiden käskyjen* mukaan, jotka olen teille antanut.+ 6 Olkaa rohkeita ja lujia.+ Älkää pelätkö älkääkä säikähtykö niiden edessä,+ koska Jehova, sinun Jumalasi, kulkee kanssasi. Hän ei hylkää sinua eikä jätä sinua.”+

7 Niin Mooses kutsui Joosuan ja sanoi hänelle koko Israelin silmien edessä: ”Ole rohkea ja luja,+ sillä sinä viet* tämän kansan siihen maahan, jonka Jehova heidän esi-isilleen vannoi antavansa heille, ja sinä sen heille annat perinnöksi.+ 8 Ja Jehova itse kulkee edelläsi. Hän kyllä pysyy kanssasi.+ Hän ei hylkää sinua eikä jätä sinua. Älä pelkää äläkä kauhistu.”+

9 Sitten Mooses kirjoitti tämän lain+ ja antoi sen papeille, Leevin pojille,+ Jehovan liiton arkun kantajille+ ja kaikille Israelin vanhimmille. 10 Ja Mooses käski heitä sanoen: ”Aina seitsemän vuoden kuluttua, määräaikana vapautusvuonna,+ lehtimajanjuhlassa,+ 11 kun koko Israel tulee nähdäkseen* Jehovan, sinun Jumalasi, kasvot+ siinä paikassa, jonka hän valitsee,+ sinun tulee lukea tämä laki koko Israelin edessä, sen kuullen.*+ 12 Kokoa kansa,+ miehet ja naiset sekä pienokaiset ja muukalaisasukkaasi, joka on porttiesi sisäpuolella, jotta he kuuntelisivat ja oppisivat,+ koska heidän on pelättävä Jehovaa, teidän Jumalaanne,+ ja pidettävä huoli siitä, että he panevat täytäntöön kaikki tämän lain sanat. 13 Ja heidän poikiensa, jotka eivät ole tunteneet sitä, tulee kuunnella,+ ja heidän on opittava pelkäämään Jehovaa, teidän Jumalaanne, kaikkina niinä päivinä, jotka elätte siinä maassa, johon te menette Jordanin yli ottaaksenne sen haltuunne.”+

14 Sen jälkeen Jehova sanoi Moosekselle: ”Katso! Ne päivät ovat lähestyneet, jolloin sinun on kuoltava.+ Kutsu Joosua, ja asettukaa kohtaamistelttaan, jotta valtuuttaisin hänet.”+ Niin Mooses ja Joosua menivät ja asettuivat kohtaamistelttaan.+ 15 Silloin Jehova näyttäytyi teltalla pilvipatsaassa, ja pilvipatsas seisahtui teltan sisäänkäynnin luo.+

16 Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Katso! Sinä menet lepoon esi-isiesi luo,+ ja tämä kansa on nouseva+ ja oleva moraalittomissa suhteissa* sen maan vieraisiin jumaliin, johon he ovat menossa,+ aivan niiden keskellä*, ja he hylkäävät minut+ ja rikkovat liittoni, jonka olen tehnyt heidän kanssaan.+ 17 Silloin suuttumukseni on syttyvä heitä kohtaan sinä päivänä,+ ja minä hylkään heidät+ ja kätken heiltä kasvoni,+ ja heidän täytyy joutua kulutettaviksi, ja monien onnettomuuksien ja ahdistusten on kohdattava heitä,+ ja heidän on pakko sanoa sinä päivänä: ’Eivätkö nämä onnettomuudet ole kohdanneet meitä* siksi, että Jumalamme ei ole keskellämme?’*+ 18 Ja minä kätkemällä kätken kasvoni sinä päivänä kaiken sen pahuuden takia, jota he ovat tehneet, koska he ovat kääntyneet muiden jumalien puoleen.+

19 Ja kirjoittakaa nyt itsellenne tämä laulu,+ ja opeta se Israelin pojille.+ Pane se heidän suuhunsa, jotta tämä laulu olisi minulle todistajana Israelin poikia vastaan.+ 20 Sillä minä vien heidät siihen maitoa ja hunajaa vuotavaan maahan,+ josta olen vannonut* heidän esi-isilleen,+ ja varmasti he syövät+ ja tulevat kylläisiksi ja lihaviksi+ ja kääntyvät muiden jumalien puoleen,+ ja totisesti he palvelevat niitä ja kohtelevat minua epäkunnioittavasti ja rikkovat liittoni.+ 21 Ja on tapahduttava, että kun monet onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat heitä,+ niin tämä laulu on oleva todistajana heitä vastaan, koska sen ei pidä unohtua heidän jälkeläistensä suusta, sillä minä tiedän hyvin heidän taipumuksensa,+ jota he kehittävät tänään, ennen kuin minä vien heidät siihen maahan, josta olen vannonut*.”

22 Niin Mooses kirjoitti tämän laulun sinä päivänä opettaakseen sen Israelin pojille.+

23 Sitten hän valtuutti Joosuan, Nunin pojan,+ ja sanoi: ”Ole rohkea ja luja,+ sillä juuri sinä viet Israelin pojat siihen maahan, josta olen heille vannonut,+ ja minä itse pysyn kanssasi.”

24 Ja tapahtui, että heti kun Mooses oli kirjoittanut tämän lain sanat kirjaan alusta loppuun saakka,+ 25 Mooses käski leeviläisiä, Jehovan liiton arkun kantajia,+ sanoen: 26 ”Otettakoon* tämä lain kirja,+ ja teidän on pantava se Jehovan*, teidän Jumalanne, liiton arkun viereen,+ ja sen on oltava siinä todistajana teitä vastaan.+ 27 Sillä minähän tunnen hyvin kapinallisuutesi+ ja jäykän niskasi.+ Jos olette osoittautuneet käytökseltänne kapinallisiksi Jehovaa* kohtaan+ vielä eläessäni tänään kanssanne, niin miten paljon enemmän kuoltuani! 28 Kootkaa luokseni kaikki heimojenne vanhimmat ja päällysmiehenne+ ja sallikaa minun puhua heidän kuultensa nämä sanat ja ottaa taivaat ja maa todistajiksi heitä vastaan.+ 29 Sillä tiedän hyvin, että kuolemani jälkeen te totisesti toimitte turmiollisesti+ ja varmasti käännytte pois siltä tieltä, josta olen antanut teille käskyn, ja onnettomuus+ on kohtaava teitä päivien lopulla, koska te teette sitä, mikä on pahaa Jehovan* silmissä, niin että loukkaatte häntä kättenne teoilla.”+

30 Niin Mooses puhui koko Israelin seurakunnan* kuullen tämän laulun sanat alusta loppuun saakka:+