5. Mooseksen kirja
2 Opetukseni pisaroi kuin sade,+
sanomani valuu kuin kaste,+
kuin vihmasateet ruoholle+
ja kuin runsaat sadekuurot kasvillisuudelle.+
4 Hän on Kallio, täydellistä on hänen työnsä,*+
sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta.+
Uskollisuuden Jumala,*+ jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta,+
vanhurskas ja oikeamielinen hän on.+
5 He ovat* toimineet turmiollisesti omalta osaltaan,*+
he eivät ole hänen lapsiaan, vika on heidän omansa.*+
Kiero ja vääristynyt sukupolvi!+
6 Jehovalleko* te teette jatkuvasti tällä tavoin,+
oi sinä typerä ja epäviisas kansa?+
Eikö hän ole Isäsi, joka on valmistanut sinut,+
hän joka teki sinut ja ryhtyi lujittamaan sinua?+
harkitkaa taakse jääneitä vuosia, sukupolvesta sukupolveen.
Kysy isältäsi, niin hän voi kertoa sinulle,+
vanhoilta miehiltäsi, niin he voivat sanoa sen sinulle.+
8 Kun Korkein antoi kansakunnille perinnön,*+
kun hän erotti Aadamin* pojat toisistaan,+
niin hän ryhtyi määräämään kansojen rajaa+
Israelin poikien luvun mukaan.+
ja tyhjältä*, ulvovalta aavikolta.+
Niin hän asettui hänen ympärilleen,+ huolehti hänestä,+
varjeli häntä kuin silmäteräänsä.+
11 Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan lentoon,
liitelee lentokykyisten poikastensa yllä,+
levittää siipensä, ottaa ne,
kantaa niitä siipisulillaan,+
13 Hän antoi hänen ratsastella maan kukkuloilla,+
niin että hän söi* kedon satoa.+
Ja hän antoi hänen imeä hunajaa kalliovuoresta+
ja öljyä piikivikalliosta,+
14 antoi karjan voita* ja katraan maitoa+
sekä pässien rasvaa
ja uroslampaita, Basanin rotua, sekä pukkeja+
ja vehnän munuaisrasvaa,+
15 Kun Jesurun*+ alkoi lihoa, niin hän potki.*+
Sinusta on tullut lihava, sinusta on tullut paksu, sinusta on tullut ylensyönyt.+
16 He yllyttivät häntä mustasukkaisuuteen+ oudoilla jumalilla,+
he loukkasivat häntä jatkuvasti inhottavuuksilla.+
17 He uhrasivat demoneille*, eivät Jumalalle,*+
jumalille*, joita he eivät olleet tunteneet,+
uusille, äsken tulleille,+
joihin esi-isänne eivät olleet tutustuneet*.
18 Kallion, josta tuli isäsi, sinä vähitellen unohdit,+
ja niin sinä kadotit muististasi Jumalan, joka synnytystuskin toi sinut esiin.+
19 Kun Jehova* sen näki, niin hän lakkasi kunnioittamasta heitä+
poikiensa ja tyttäriensä aiheuttaman mielipahan takia.
20 Niin hän sanoi: ’Tahdon kätkeä heiltä kasvoni,+
tahdon katsoa, mikä heidän loppunsa myöhemmin on.
Sillä he ovat turmeltunut sukupolvi,+
poikia joissa ei ole uskollisuutta.+
21 He ovat osaltaan yllyttäneet minut mustasukkaisuuteen sillä, mikä ei ole jumala,+
he ovat loukanneet minua turhilla epäjumalillaan;*+
niinpä minä puolestani yllytän heitä mustasukkaisuuteen sillä, mikä ei ole kansa,+
loukkaan heitä typerällä kansakunnalla.+
22 Sillä suuttumuksessani on syttynyt tuli+
ja se palaa aina Šeoliin, syvimpään paikkaan, saakka,*+
ja se kuluttaa maan satoineen+
ja sytyttää liekkiin vuorten perustukset.+
24 Heistä tulee nälkiintyneitä+ ja polttavan kuumeen+
ja katkeran tuhon kuluttamia.+
Ja minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat+
sekä tomussa matelevien myrkyn.+
26 Olisin sanonut: ”Minä hajotan heidät,*+
tahdon lakkauttaa heidän muistonsa kuolevaisten keskuudesta”,+
27 ellen olisi pelännyt vihollisen aiheuttamaa mielipahaa,+
että heidän vastustajansa tulkitsisivat sen väärin,+
että he sanoisivat: ”Meidän kätemme* on osoittautunut ylivoimaiseksi,+
eikä Jehova ole tätä kaikkea aiheuttanut.”+
29 Oi kunpa he olisivat viisaita!+ Silloin he miettisivät tätä.+
He harkitsisivat, mikä heidän loppunsa myöhemmin on.+
30 Kuinka yksi voisi ajaa takaa tuhatta
ja kaksi ajaa pakoon kymmenentuhatta,+
ellei heidän Kallionsa olisi myynyt heitä*+
ja Jehova olisi luovuttanut heitä*?
32 Sillä heidän viiniköynnöksensä on Sodoman viiniköynnöksestä
ja Gomorran penkereiltä.+
Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,
heidän terttunsa ovat karvaita.+
35 Minun on kosto ja rankaisu.+
Määräaikana heidän jalkansa liikkuu horjuen,+
sillä heidän turmionsa päivä on lähellä+
ja heitä odottavat tapahtumat rientävät.’+
36 Sillä Jehova tuomitsee kansansa+
ja tuntee mielipahaa palvelijoittensa vuoksi,+
sillä hän näkee, että tuki* on poissa
ja vain avuton ja arvoton* on jäljellä.
37 Ja hän on sanova: ’Missä ovat heidän jumalansa,*+
kallio, josta he etsivät turvaa,*+
38 jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan,+
joivat heidän juomauhriensa viinin?+
Nouskoot ne auttamaan teitä.+
Tulkoon niistä teille piilopaikka.+
39 Huomatkaa nyt, että minä – minä se olen,*+
eikä minun rinnallani ole jumalia.+
Minä surmaan ja teen eläväksi.*+
Olen haavoittanut vakavasti,+ ja minä parannan,+
eikä kukaan sieppaa minun kädestäni.+
40 Sillä minä kohotan käteni ja vannon kohti taivasta+
ja sanon: ”Niin totta kuin minä elän ajan hämärään asti”,*+
41 jos minä teroitan välkkyvän miekkani*+
ja käteni tarttuu tuomioon,+
niin minä annan koston kohdata vastustajiani+
ja rankaisen minua kiihkeästi vihaavia.+
42 Minä annan nuoleni päihtyä verestä+ –
samalla kun miekkani syö lihaa+ –
surmattujen ja vangittujen* verestä,
43 Iloitkaa, te kansakunnat, hänen kansansa kanssa,*+
sillä hän kostaa palvelijoittensa veren+
ja antaa koston kohdata vastustajiaan+
ja toimittaa sovituksen kansansa maalle*.”
44 Niin Mooses tuli ja puhui kaikki tämän laulun sanat kansan kuullen,*+ hän ja Hosea*, Nunin poika.+ 45 Kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille, 46 hän sanoi heille vielä: ”Kohdistakaa sydämenne kaikkiin niihin sanoihin, jotka minä tänään puhun teille varoitukseksi,*+ jotta käskisitte poikianne tarkoin tekemään kaikkien tämän lain sanojen mukaan.+ 47 Sillä se ei ole teille arvoton sana,+ vaan se merkitsee teille elämää,+ ja tämän sanan avulla te voitte jatkaa päiviänne pitkään siinä maassa, johon te menette Jordanin yli ottaaksenne sen haltuunne.”+
48 Ja Jehova puhui Moosekselle vielä samana päivänä sanoen: 49 ”Nouse tälle Abarimin* vuorelle,+ Nebonvuorelle,+ joka on Moabin maassa, vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan Israelin poikien omaisuudeksi.+ 50 Kuole sitten sillä vuorella, jolle nouset, ja tule otetuksi kansasi luo,+ niin kuin veljesi Aaron kuoli Horinvuorella+ ja otettiin kansansa luo, 51 siksi että te laiminlöitte velvollisuutenne minua kohtaan+ Israelin poikien keskuudessa Kadesin Meriban vesien luona+ Sinin erämaassa, koska ette pyhittäneet minua* Israelin poikien keskuudessa.+ 52 Sillä kaukaa saat nähdä sen maan, mutta sinne sinä et mene, siihen maahan, jonka minä annan Israelin pojille.”+