1. Samuelin kirja
4 Ja Samuelin sana tuli edelleen koko Israelille.*
Sitten Israel lähti taisteluun filistealaisia vastaan* ja leiriytyi Eben-Eserin*+ tienoille*, kun taas filistealaiset leiriytyivät Afekiin.+ 2 Filistealaiset järjestäytyivät+ nyt kohtaamaan Israelin, ja taistelussa kävi huonosti*, niin että Israel kärsi tappion filistealaisten edessä,+ jotka löivät kentällä lopulta noin neljätuhatta suljetussa taistelulinjassa ollutta miestä*. 3 Kun kansa tuli leiriin, Israelin vanhimmat* sanoivat: ”Miksi Jehova antoi meidän tänään kärsiä tappion filistealaisten edessä?+ Noudetaan Silosta Jehovan liiton arkku,+ niin että se tulisi keskuuteemme ja pelastaisi meidät vihollistemme kourista.” 4 Niin kansa lähetti viestin Siloon, ja sieltä kannettiin armeijoiden Jehovan liiton arkku, hänen joka istuu kerubien yllä.*+ Ja Eelin molemmat pojat, nimittäin Hofni ja Pinehas, olivat siellä tosi Jumalan* liiton arkun luona.+
5 Ja tapahtui, että heti kun Jehovan liiton arkku tuli leiriin, kaikki israelilaiset puhkesivat kovaan huutoon,+ niin että maa tärisi. 6 Filistealaisetkin kuulivat huutamisen äänen ja sanoivat: ”Mitä tämä kovan huutamisen ääni+ heprealaisten leirissä merkitsee?” Lopulta he saivat tietää, että leiriin oli tullut Jehovan arkku. 7 Ja filistealaiset pelästyivät, sillä he sanoivat: ”Jumala* on tullut leiriin!”+ Niin he sanoivat: ”Voi meitä, sillä mitään tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut! 8 Voi meitä! Kuka pelastaa meidät tämän majesteettisen Jumalan kädestä? Tämä on se Jumala, joka löi* Egyptiä surmaten sitä kaikin tavoin erämaassa.+ 9 Osoittakaa olevanne rohkeita ja osoittautukaa miehiksi, te filistealaiset, ettette joutuisi palvelemaan heprealaisia, niin kuin he ovat palvelleet teitä.+ Niin, teidän on osoittauduttava miehiksi ja taisteltava!” 10 Niinpä filistealaiset taistelivat ja Israel kärsi tappion,+ ja he pakenivat jokainen teltalleen;*+ ja joukkosurma tuli hyvin suureksi,+ niin että Israelista kaatui kolmekymmentätuhatta jalkamiestä.+ 11 Ja Jumalan* arkkukin kaapattiin,+ ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Pinehas, kuolivat.+
12 Ja eräs Benjaminista oleva mies juoksi taistelulinjasta ja saapui Siloon sinä päivänä vaatteet repäistyinä+ ja multaa päänsä päällä.+ 13 Hänen saapuessaan Eeli oli istuimella tien varrella vahtimassa, koska hänen sydämensä oli alkanut vavista tosi Jumalan arkun vuoksi.+ Ja se mies meni kaupunkiin kertomaan tapahtumista, ja koko kaupunki alkoi huutaa. 14 Ja kun Eeli kuuli huudon äänen, niin hän sanoi: ”Mitä tämän kuohunnan ääni merkitsee?”+ Ja se mies piti kiirettä mennäkseen kertomaan Eelille. 15 (Mutta Eeli oli yhdeksänkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen, ja hänen silmänsä olivat lasittuneet, niin että hän ei kyennyt näkemään.)+ 16 Ja mies sanoi Eelille: ”Minä olen tulossa taistelulinjasta*, niin, taistelulinjasta minä olen tänään paennut.” Tähän hän sanoi: ”Mitä on tapahtunut, poikani?” 17 Niin uutisentuoja vastasi ja sanoi: ”Israel on paennut filistealaisia, ja kansa on kokenut suuren tappion,+ ja myös molemmat poikasi, Hofni ja Pinehas, ovat kuolleet,+ ja tosi Jumalan arkkukin on kaapattu.”+
18 Ja tapahtui, että sillä hetkellä kun hän mainitsi* tosi Jumalan arkun, hän kaatui istuimelta taaksepäin portin viereen ja hänen niskansa murtui, niin että hän kuoli, sillä mies oli vanha ja painava. Ja hän oli tuominnut Israelia neljäkymmentä vuotta. 19 Ja hänen miniänsä, Pinehasin vaimo, oli viimeisillään raskaana. Kun hän kuuli sanoman, että tosi Jumalan arkku oli kaapattu ja että hänen appensa ja aviomiehensä olivat kuolleet, niin hän kyyristyi ja alkoi synnyttää, sillä hänen kipunsa yllättivät hänet.*+ 20 Ja kun hän oli kuolemaisillaan, hänen vierellään seisovat naiset sanoivat: ”Älä pelkää, sillä olet synnyttänyt pojan.”+ Eikä hän vastannut eikä kohdistanut sydäntään siihen. 21 Mutta hän antoi pojalle nimen Ikabod*+ sanoen: ”Kunnia on mennyt Israelilta pakkosiirtolaisuuteen”+ – hän tarkoitti tosi Jumalan arkun kaappaamista sekä appeaan ja aviomiestään.+ 22 Niin hän sanoi: ”Kunnia on mennyt Israelilta pakkosiirtolaisuuteen,+ sillä tosi Jumalan* arkku on kaapattu.”+