1. Mooseksen kirja
27 Ja kun Iisak oli vanha ja hänen silmänsä olivat liiaksi hämärtyneet nähdäkseen,+ niin tapahtui, että hän kutsui vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle:+ ”Poikani!”, mihin tämä sanoi hänelle: ”Tässä olen!” 2 Sitten hän sanoi: ”Katsohan, olen tullut vanhaksi.+ En tiedä minä päivänä kuolen.+ 3 Otahan siis nyt välineesi, nuolikotelosi ja jousesi, ja mene ulos kedolle ja metsästä minulle riistaa.+ 4 Laita minulle sitten herkkuruoka, sellainen josta kovasti pidän, ja tuo se minulle ja, ah, anna minun syödä, jotta sieluni siunaisi sinut ennen kuin kuolen.”+
5 Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Ja Esau meni ulos kedolle metsästämään riistaa tuodakseen sitä.+ 6 Ja Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille:+ ”Kuulin tässä juuri isäsi puhuvan veljellesi Esaulle ja sanovan: 7 ’Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka ja, ah, anna minun syödä, että siunaisin sinut Jehovan edessä ennen kuolemaani.’+ 8 Ja nyt, poikani, kuuntele minun ääntäni, kun käsken sinua.+ 9 Menehän karjalaumaan hakemaan minulle sieltä kaksi hyvää vuohenvohlaa, että laittaisin niistä isällesi herkkuruoan, sellaisen josta hän kovasti pitää. 10 Sitten sinun on vietävä se isällesi syötäväksi, jotta hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.”
11 Silloin Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: ”Mutta veljeni Esau on karvainen mies, ja minä olen sileäihoinen mies.+ 12 Entä jos isäni tunnustelee minua?+ Silloin minä joudun hänen silmissään pilkantekijäksi+ ja aiheutan itselleni kirouksen enkä siunausta.”+ 13 Tällöin hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Olkoon se kirous, joka on tarkoitettu sinulle, minun päälläni, poikani.+ Kuuntele vain minun ääntäni ja mene, hae ne minulle.”+ 14 Niin hän meni ja haki ne ja toi ne äidilleen, ja hänen äitinsä laittoi herkkuruoan, sellaisen josta hänen isänsä kovasti piti. 15 Sen jälkeen Rebekka otti vanhemman poikansa+ Esaun vaatteet, halutuimmat, mitkä olivat hänen hallussaan talossa,+ ja puki ne nuoremman poikansa+ Jaakobin ylle. 16 Ja vuohenvohlien nahat hän pani hänen käsiinsä ja hänen paljaaseen kaulaansa.+ 17 Sitten hän antoi herkkuruoan ja leipomansa leivän poikansa Jaakobin käteen.+
18 Niin hän meni isänsä luo ja sanoi: ”Isäni!”, mihin tämä sanoi: ”Tässä olen! Kuka sinä olet, poikani?” 19 Ja Jaakob jatkoi sanoen isälleen: ”Minä olen Esau, esikoisesi.+ Olen tehnyt niin kuin olet minulle puhunut. Nousisitko istumaan, ja syö riistaani, jotta sielusi siunaisi minut.”+ 20 Tähän Iisak sanoi pojalleen: ”Kuinka olet niin nopeasti löytänyt sen, poikani?” Hän sanoi vuorostaan: ”Koska Jehova, sinun Jumalasi, antoi sen tulla minua vastaan.” 21 Silloin Iisak sanoi Jaakobille: ”Tulehan lähemmäksi, jotta tunnustelisin sinua, poikani, tietääkseni oletko sinä todella poikani Esau vai et.”+ 22 Niin Jaakob tuli isänsä Iisakin lähelle, ja tämä tunnusteli häntä, minkä jälkeen hän sanoi: ”Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.”+ 23 Eikä hän tuntenut häntä, koska hänen kätensä osoittautuivat karvaisiksi kuten hänen veljensä Esaun kädet. Siksi hän siunasi hänet.+
24 Sen jälkeen hän sanoi: ”Oletko sinä todella poikani Esau?”, mihin tämä sanoi: ”Olen.”+ 25 Silloin hän sanoi: ”Tuo se tänne minulle syödäkseni poikani riistaa, jotta sieluni siunaisi sinut.”+ Niinpä hän toi sen hänelle, ja hän alkoi syödä, ja hän toi hänelle viiniä, ja hän alkoi juoda. 26 Sitten hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: ”Tulehan tänne ja suutele minua, poikani.”+ 27 Niin hän lähestyi ja suuteli häntä, ja hän saattoi haistaa hänen vaatteittensa tuoksun.+ Silloin hän siunasi hänet sanoen:
”Katso, poikani tuoksu on kuin Jehovan siunaaman kedon tuoksu. 28 Ja antakoon tosi Jumala sinulle taivaiden kastetta+ ja hedelmällisiä multamaita*+ sekä viljaa ja uutta viiniä runsain määrin.+ 29 Kansat palvelkoot sinua ja kansalliset ryhmät kumartakoot sinua syvään.+ Tule veljiesi herraksi, ja äitisi pojat kumartakoot sinua syvään.+ Kirottu olkoon jokainen, joka sinua kiroaa, ja siunattu olkoon jokainen, joka sinua siunaa.”+
30 Ja tapahtui heti kun Iisak oli lakannut siunaamasta Jaakobia, niin, tapahtui tosiaankin kun Jaakob oli hädin tuskin ehtinyt ulos isänsä Iisakin kasvojen edestä, että hänen veljensä Esau palasi metsästämästä.+ 31 Ja hänkin ryhtyi laittamaan herkkuruokaa. Sitten hän toi sen isälleen ja sanoi isälleen: ”Nouskoon isäni ja syököön poikansa riistaa, jotta sielusi siunaisi minut.”+ 32 Tällöin hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: ”Kuka sinä olet?”, mihin hän sanoi: ”Minä olen poikasi, esikoisesi Esau.”+ 33 Ja Iisak alkoi täristä vapisten äärimmäisen rajusti, ja niin hän sanoi: ”Kuka sitten oli se, joka metsästi riistaa ja tuli tuomaan sitä minulle, niin että minä söin kaikkea, ennen kuin sinä ehdit tulla sisään, ja siunasin hänet? Siunattuna hän myös tulee olemaan!”*+
34 Kuullessaan isänsä sanat Esau alkoi huutaa äärimmäisen kovaa ja katkerasti ja sanoi isälleen:+ ”Siunaa minut, myös minut, isäni!”+ 35 Mutta tämä jatkoi sanomalla: ”Veljesi tuli petollisesti saadakseen sinulle tarkoitetun siunauksen.”+ 36 Tällöin hän sanoi: ”Eikö hänelle siksi olekin annettu nimi Jaakob*, niin että hän syrjäyttäisi minut nämä kaksi kertaa?+ Esikoisoikeuteni hän on jo vienyt,+ ja katso, nyt hän on vienyt minun siunaukseni!”+ Sitten hän lisäsi: ”Eikö sinulla ole mitään siunausta minua varten?” 37 Mutta Iisak jatkoi vastaukseksi Esaulle: ”Katso, olen asettanut hänet sinun herraksesi,+ ja kaikki hänen veljensä olen antanut hänelle palvelijoiksi,+ ja viljaa ja uutta viiniä olen suonut hänelle elatukseksi,+ joten mitäpä enää voin tehdä sinun hyväksesi, poikani?”
38 Silloin Esau sanoi isälleen: ”Yksikö siunaus sinulla vain on, isäni? Siunaa minut, myös minut, isäni!”+ Sen jälkeen Esau korotti äänensä ja itki.+ 39 Niin hänen isänsä Iisak sanoi hänelle vastaukseksi:
”Katso, asuntosi tulee olemaan kaukana hedelmällisistä multamaista ja kaukana kasteesta, joka tulee ylhäältä taivaista.+ 40 Ja miekkasi varassa tulet elämään,+ ja veljeäsi tulet palvelemaan.+ Mutta on tapahtuva, että kun alat kuljeskella valtoimena, sinä murrat hänen ikeensä niskastasi.”+
41 Esau hautoi kuitenkin vihamielisyyttä Jaakobia vastaan sen siunauksen takia, jolla hänen isänsä oli siunannut hänet,+ ja Esau sanoi sydämessään:+ ”Ne päivät lähestyvät, jolloin isääni surraan.+ Sen jälkeen minä tapan veljeni Jaakobin.”+ 42 Kun Rebekalle kerrottiin hänen vanhemman poikansa Esaun sanat, hän lähetti heti kutsumaan nuoremman poikansa Jaakobin luokseen ja sanoi hänelle: ”Katso! Veljesi Esau hautoo sinulle kostoa* tappaakseen sinut.+ 43 Kuuntele siis, poikani, nyt ääntäni ja nouse,+ pakene veljeni Labanin luo Haraniin.+ 44 Ja sinun on viivyttävä hänen luonaan joitakin päiviä, kunnes veljesi raivo asettuu,+ 45 kunnes veljesi suuttumus kääntyy sinusta pois ja hän on unohtanut, mitä olet hänelle tehnyt.+ Minä kyllä lähetän noutamaan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat samana päivänä?”
46 Sen jälkeen Rebekka sanoi Iisakille: ”Olen alkanut inhota tätä elämääni Heetin tyttärien takia.+ Jos Jaakob joskus ottaa vaimon Heetin tyttäristä, sellaisen kuin nämä maan tyttäret, niin mitä minun hyödyttää elää?”*+