1. Mooseksen kirja
45 Nyt Joosef ei enää kyennyt hillitsemään itseään kaikkien niiden edessä, jotka olivat asettuneet hänen viereensä.+ Siksi hän huusi: ”Toimittakaa kaikki pois minun luotani!” Eikä ketään muuta seissyt Joosefin luona hänen ilmaistessaan itsensä veljilleen.+
2 Sitten hän korotti äänensä itkuun,+ niin että egyptiläiset saattoivat kuulla sen ja faraon talo saattoi kuulla sen. 3 Lopulta Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Onko isäni yhä elossa?” Mutta hänen veljensä eivät kyenneet vastaamaan hänelle mitään, sillä he olivat järkyttyneitä hänen takiaan.+ 4 Niin Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaahan tänne lähelleni.” Silloin he tulivat hänen lähelleen.
Sitten hän sanoi: ”Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte Egyptiin.+ 5 Mutta älkää nyt olko pahoillanne+ älkääkä olko vihaisia itsellenne siksi, että myitte minut tänne, koska Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne elämän säilyttämiseksi.+ 6 Sillä tämä on maassa toinen nälkävuosi,+ ja vielä on viisi vuotta, joina ei tule olemaan kyntöaikaa eikä elonkorjuuta.+ 7 Näin ollen Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jäännöksen*+ maan päällä ja pitääkseen teidät elossa suuren pelastuksen avulla. 8 Ette siis te lähettäneet minua tänne,+ vaan tosi Jumala, jotta hän asettaisi minut faraolle isäksi+ ja koko hänen taloutensa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.
9 Menkää nopeasti isäni luo, ja teidän on sanottava hänelle: ’Näin on poikasi Joosef sanonut: ”Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi.+ Tule tänne luokseni. Älä viivyttele. 10 Ja sinun on asuttava Gosenin maassa,+ ja sinun on pysyttävä lähelläni, sinun ja poikiesi ja poikiesi poikien sekä katraittesi ja karjalaumojesi ja kaiken, mitä sinulla on. 11 Ja minä kyllä toimitan sinulle ruoan sinne – sillä vielä on viisi nälkävuotta –+ jottet sinä eikä huonekuntasi eikä mikään sinulla oleva joutuisi köyhyyteen.”’ 12 Ja parhaillaan teidän silmänne ja veljeni Benjaminin silmät näkevät, että teille puhuu minun suuni.+ 13 Teidän on siis kerrottava isälleni kaikesta kunniasta, joka minulla on Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja teidän on kiirehdittävä ja tuotava isäni tänne.”
14 Sitten hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkemään, ja Benjamin itki hänen kaulassaan.+ 15 Ja hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän kaulassaan,+ ja sen jälkeen hänen veljensä puhuivat hänen kanssaan.
16 Ja faraon talossa kiiri uutinen, joka kuului: ”Joosefin veljet ovat tulleet!” Ja se osoittautui faraon ja hänen palvelijoittensa silmissä hyväksi.+ 17 Niinpä farao sanoi Joosefille: ”Sano veljillesi: ’Tehkää näin: Kuormatkaa juhtanne ja lähtekää, menkää Kanaanin maahan+ 18 ja ottakaa isänne ja huonekuntanne ja tulkaa tänne luokseni, jotta voin antaa teille Egyptin maan hyvyyttä, ja syökää maan lihavuudesta.’+ 19 Ja sinä itse saat käskyn:*+ ’Tehkää näin: Ottakaa itsellenne vankkureita+ Egyptin maasta pienokaisianne ja vaimojanne varten, ja teidän on nostettava isänne yhteen niistä ja tultava tänne.+ 20 Älkääkä antako silmienne surkutella varusteitanne,+ sillä koko Egyptin maan hyvyys on teidän.’”+
21 Sen jälkeen Israelin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vankkureita faraon käskyjen mukaisesti, ja hän antoi heille evästä+ matkaa varten. 22 Kullekin heistä hän antoi yhden päällysvaippakerran,+ mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopearahaa ja viisi päällysvaippakertaa.+ 23 Ja isälleen hän lähetti nämä: kymmenen aasia, jotka kuljettivat Egyptin hyvyyksiä, ja kymmenen aasintammaa, jotka kuljettivat viljaa ja leipää sekä ravintoa hänen isälleen matkaa varten. 24 Näin hän lähetti veljensä menemään. Hän sanoi kuitenkin heille: ”Älkää riidelkö matkalla.”+
25 Ja he lähtivät kulkemaan Egyptistä ja tulivat vihdoin Kanaanin maahan isänsä Jaakobin luo. 26 Sitten he kertoivat hänelle sanoen: ”Joosef on yhä elossa, ja hän on koko Egyptin maan valtias!”+ Mutta hänen sydämensä turtui, sillä hän ei uskonut heitä.+ 27 Kun he sitten puhuivat hänelle kaikki Joosefin sanat, jotka hän oli puhunut heille, ja hän sai nähdä vankkurit, jotka Joosef oli lähettänyt häntä kuljettamaan, alkoi heidän isänsä Jaakobin henki elpyä.+ 28 Sitten Israel huudahti: ”Riittää! Poikani Joosef on yhä elossa! Ah, tahdon mennä katsomaan häntä, ennen kuin kuolen!”+