Sakarja
2 Sitten minä nostin silmäni ja näin, ja katso, oli mies* ja hänen kädessään mittanuora.+ 2 Niin minä sanoin: ”Mihin olet menossa?”
Hän vuorostaan sanoi minulle: ”Mittaamaan Jerusalemia nähdäkseni, mikä on sen leveys ja mikä on sen pituus.”+
3 Ja katso, enkeli, joka puhui kanssani, lähti liikkeelle, ja oli toinen enkeli, joka lähti häntä vastaan. 4 Sitten hän sanoi tälle: ”Juokse, puhu tuolle nuorelle miehelle ja sano: ’”Jerusalem asutetaan kuin avoin maaseutu+ sen keskellä olevien ihmisten ja kotieläinten paljouden takia.+ 5 Ja minusta itsestäni tulee sille tulimuuri ympäriinsä”,+ lausuu Jehova, ”ja kunnia minusta tulee* sen keskelle.”’”+
6 ”Hoi! Hoi! Niin, paetkaa pohjoisen maasta”,+ lausuu Jehova.
”Sillä taivaiden neljän tuulen* suuntaan minä olen hajottanut teidät laajalle”,+ lausuu Jehova.
7 ”Hoi, Siion!+ Hakeudu turvaan, sinä joka asut Babylonin* tyttären luona.+ 8 Sillä näin on armeijoiden Jehova sanonut: ’Kunnian+ jälkeen hän on lähettänyt minut niiden kansakuntien luo, jotka ryöstivät teitä;+ sillä joka koskee teihin,+ se koskee silmäterääni.*+ 9 Sillä katso, minä heilutan kättäni heitä vastaan,+ ja heistä on tultava orjiensa saalista.’+ Ja te tulette varmasti tietämään, että itse armeijoiden Jehova on lähettänyt minut.+
10 Huuda äänekkäästi ja iloitse, oi Siionin tytär,+ sillä katso, minä tulen+ ja olen asuva keskelläsi”,+ lausuu Jehova. 11 ”Ja sinä päivänä liittyy varmasti monia kansakuntia Jehovaan,+ ja heistä todella tulee kansaani,+ ja minä olen asuva keskelläsi*.” Ja sinun on tultava tietämään, että itse armeijoiden Jehova on lähettänyt minut luoksesi.+ 12 Ja Jehova ottaa haltuunsa Juudan osuutenaan pyhällä maalla,+ ja hän valitsee vielä Jerusalemin.+ 13 Pysy vaiti, kaikki liha, Jehovan edessä,+ sillä hän on noussut+ pyhästä asunnostaan.+