7 Eikö pakollinen vaivannäkö+ ole kuolevaisen ihmisen osa maan päällä,
ja eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkatyöläisen päivät?+
2 Kuin orja hän haluaa huohottaen varjoon,+
ja palkkatyöläisen tavoin hän odottaa palkkaansa.+
3 Niin minun on annettu omistaa arvottomia kuukausia,+
ja vaivan öitä+ on minulle mitattu.
4 Levolle mentyäni olenkin sanonut: ’Milloin nousen?’,+
ja illan mittaan olen saanut kyllikseni rauhattomuudesta, jota jatkuu aamuhämärään asti.
5 Lihani on verhoutunut toukkiin+ ja tomupaakkuihin,+
ihonikin on ruvettunut ja hajoaa.+
6 Minun päiväni kiitävät nopeammin+ kuin kutojan sukkula,
ja ne päättyvät toivottomuudessa.+
7 Muista, että elämäni on tuulta,+
että silmäni ei enää näe hyvää.
8 Minua katsovan silmä ei minua näe;
silmäsi kohdistuvat minuun, mutta minua ei enää ole.+
9 Pilvi häipyy olemattomiin ja menee menojaan;
niin ei sekään, joka menee alas Šeoliin, tule ylös.+
10 Ei hän palaa enää taloonsa,
eikä hänen paikkakuntansa häntä enää tunnusta.+
11 Minäkään en enää hillitse suutani.
Tahdon puhua henkeni ahdingossa,
tahdon uppoutua sieluni katkeruuteen!+
12 Olenko minä meri tai merihirviö,
niin että sinun pitäisi asettaa minulle vartija?+
13 Kun sanoin: ’Leposohvani lohduttaa minua,
vuoteeni auttaa kantamaan huoleni’,
14 niin olet kauhistuttanut minua unilla
ja näyillä saat minut pelästyksestä kavahtamaan,
15 niin että sieluni valitsee tukehtumisen,
mieluummin kuoleman+ kuin luuni.
16 Olen hylännyt sen;+ en tahtoisi elää ajan hämärään asti.
Luovu minusta, sillä päiväni ovat henkäys.+
17 Mikä on kuolevainen ihminen,+ että sinun pitäisi kasvattaa häntä
ja että sinun tulisi kohdistaa sydämesi häneen
18 ja kiinnittää huomiota häneen joka aamu,
koetella häntä joka hetki?+
19 Miksi et käännä katsettasi minusta+
ja jätä minua rauhaan sylkeni nielaisemisen ajaksi?
20 Jos olen tehnyt syntiä, mitä voin saada aikaan sinua vastaan, sinä ihmiskunnan Tarkkailija?+
Minkä vuoksi olet asettanut minut maalitauluksesi, niin että minusta tulisi sinulle taakka?
21 Ja miksi et anna rikkomustani anteeksi+
ja sivuuta erhettäni?
Sillä nyt minä menen levolle tomuun,+
ja sinä olet etsivä minua, mutta minua ei enää ole.”