Jesaja
1 Jesajan,*+ Amosin* pojan, näky,+ jonka hän näki Juudasta ja Jerusalemista Juudan kuninkaiden Ussian,*+ Jotamin,*+ Ahasin*+ ja Hiskian*+ päivinä:+
2 Kuulkaa,+ oi taivaat, ja ota korviisi, oi maa, sillä Jehova itse on puhunut: ”Poikia olen kasvattanut ja vartuttanut,+ mutta hepä ovat kapinoineet* minua vastaan.+ 3 Sonni tuntee ostajansa ja aasi omistajansa* seimen, Israel sitä vastoin ei ole tuntenut,+ oma kansani ei ole menetellyt ymmärtäväisesti.”+
4 Voi syntistä kansakuntaa,+ erheen raskauttamaa kansaa, pahaa tekevää siementä,+ turmiollisia poikia!+ He ovat hylänneet Jehovan,+ kohdelleet epäkunnioittavasti Israelin Pyhää,+ he ovat kääntyneet pois.+ 5 Minne muualle teitä vielä pitää lyödä,+ kun yhä kapinoitte?+ Koko pää on kipeänä, ja koko sydän on heikko.+ 6 Jalkapohjasta aina päähän asti ei ole siinä tervettä paikkaa.+ Haavoja ja mustelmia sekä vereksiä juomuja – ei ole niitä puserrettu eikä sidottu eikä öljyllä pehmitetty.+ 7 Maanne on autiona,+ kaupunkinne ovat tulella poltetut;+ peltomaatanne syövät vieraat+ paljaaksi suoraan edessänne,+ ja autioitus on kuin vieraiden aiheuttama hävitys.+ 8 Ja Siionin tytär+ on jätetty jäljelle niin kuin lehtimaja viinitarhaan, niin kuin tähystyskoju kurkkumaalle, niin kuin saarrettu kaupunki.+ 9 Ellei armeijoiden Jehova itse olisi jättänyt meistä edes muutamia eloon,+ meistä olisi tullut* Sodoman kaltaisia, me olisimme muistuttaneet Gomorraa.+
10 Kuulkaa Jehovan sana,+ te Sodoman+ käskijät.+ Ottakaa korviinne Jumalamme laki, te Gomorran kansa. 11 ”Mitä hyötyä minulle on monista teurasuhreistanne?” sanoo Jehova. ”Olen saanut tarpeekseni kokonaispolttouhripässeistä+ ja syöttöeläinten rasvasta,+ enkä ole mieltynyt+ nuorten sonnien enkä uroskaritsojen enkä pukkien+ vereen.+ 12 Kun te tulette yhä uudelleen nähdäksenne kasvoni,+ niin kuka teidän kädestänne tällaista on vaatinut, esipihojeni tallaamista?+ 13 Lakatkaa jo tuomasta arvottomia viljauhreja.+ Suitsutus – se on minusta inhottavaa.+ Uusikuu+ ja sapatti,+ kokouksen kuuluttaminen+ – en voi sietää mitään maagisen voiman*+ käyttöä juhlakokouksen yhteydessä. 14 Sieluni on vihannut uusiakuitanne ja juhla-aikojanne.+ Niistä on tullut minulle taakka;+ olen väsynyt niiden kantamiseen.+ 15 Ja kun te levitätte kätenne,+ minä peitän silmäni teiltä.+ Vaikka esitätte monia rukouksia,+ minä en kuuntele;+ teidän kätenne ovat tulleet täyteen vuodatettua verta.*+ 16 Peseytykää,+ puhdistautukaa,+ poistakaa menettelyjenne pahuus silmieni edestä,+ lakatkaa tekemästä pahaa.+ 17 Opetelkaa tekemään hyvää,+ etsikää oikeutta,+ ojentakaa sortajaa,+ tuomitkaa isättömän pojan parhaaksi,+ ajakaa lesken asiaa.”+
18 ”Tulkaahan ja oikaiskaamme asiat välillämme”, sanoo Jehova.+ ”Vaikka teidän syntinne osoittautuisivat helakanpunaisiksi*, ne tehdään valkoisiksi niin kuin lumi;+ vaikka ne olisivat punaiset kuin karmosiininvärinen kangas, ne tulevat sellaisiksi kuin villa. 19 Jos osoitatte auliutta ja tosiaan kuuntelette, te saatte syödä maan* hyvyyttä.+ 20 Mutta jos kieltäydytte+ ja olettekin kapinallisia, miekka syö teidät, sillä niin on puhunut Jehovan suu.”+
21 Oi kuinka onkaan uskollinen kaupunki*+ tullut portoksi!+ Se oli täynnä oikeutta,*+ siellä majaili vanhurskaus,+ mutta nyt murhaajat.+ 22 Hopeasikin* on tullut kuonaksi.+ Vehnäoluesi* on vedellä laimennettu.+ 23 Ruhtinaasi ovat itsepäisiä ja varkaiden kumppaneita.+ Jokainen heistä rakastaa lahjusta+ ja tavoittelee lahjoja.+ Isättömän pojan parhaaksi he eivät tuomitse, eikä edes lesken oikeusasia pääse heidän eteensä.+
24 Sen tähden lausuu tosi Herra*, armeijoiden Jehova, Israelin Voimallinen:+ ”Ahaa! Minä vapautan itseni vastustajistani ja tahdon kostaa+ vihollisilleni.+ 25 Ja minä tahdon kääntää käteni jälleen päällesi*, ja minä sulatan pois kuonasi kuin lipeällä, ja minä tahdon poistaa kaikki jätetuotteesi.+ 26 Ja minä tahdon tuoda sinulle jälleen tuomareita niin kuin ensin ja neuvonantajia niin kuin alussa.+ Tämän jälkeen sinua kutsutaan ’Vanhurskauden kaupungiksi’, ’Uskolliseksi kaupungiksi’.+ 27 Siion lunastetaan+ oikeudella* ja sen kääntyneet vanhurskaudella.+ 28 Ja kapinoivien ja syntisten romahdus tapahtuu samanaikaisesti,+ ja ne, jotka hylkäävät Jehovan, kohtaavat loppunsa.+ 29 Sillä he häpeävät niitä mahtavia puita, joita te halusitte,+ ja te joudutte hämillenne niiden puutarhojen tähden, jotka olette valinneet.+ 30 Sillä teistä tulee kuin suuri puu, jonka lehvistö kuihtuu,+ ja kuin puutarha, joka on vailla vettä. 31 Ja tarmokas mies on tuleva rohtimeksi+ ja hänen toimintansa tulos kipinäksi, ja ne molemmat kohoavat samalla kertaa liekkeinä ilmaan, eikä kukaan sammuta.”+