2. Mooseksen kirja

16 Myöhemmin he lähtivät liikkeelle Elimistä,+ ja toisen kuun viidentenätoista päivänä sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta, Israelin poikien koko kansankokous tuli lopulta Siinin erämaahan,+ joka on Elimin ja Siinain välillä.

2 Ja Israelin poikien koko kansankokous alkoi nurista Moosesta ja Aaronia vastaan erämaassa.+ 3 Ja Israelin pojat sanoivat heille: ”Jospa olisimme kuolleet+ Jehovan käden kautta Egyptin maassa, kun istuimme lihapatojen ääressä,+ kun söimme leipää kylliksemme, sillä te olette tuoneet meidät pois tähän erämaahan tappaaksenne koko tämän seurakunnan nälkään.”+

4 Silloin Jehova sanoi Moosekselle: ”Katso, minä annan sataa teille leipää taivaista,+ ja kansan on lähdettävä, ja kunkin on kerättävä määränsä päivästä päivään+ koetellakseni heitä, vaeltavatko he minun laissani vai eivät.+ 5 Ja kuudentena päivänä+ on tapahduttava, että heidän on valmistettava se, minkä he tuovat, ja on osoittautuva, että sitä on kaksi kertaa niin paljon kuin he tavallisesti keräävät päivä päivältä.”+

6 Niin Mooses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin pojille: ”Illalla tiedätte varmasti, että Jehova teidät on tuonut pois Egyptin maasta.+ 7 Ja aamulla näette Jehovan kirkkauden,+ koska Jehova on kuullut nurinanne häntä vastaan. Ja mitä te meitä vastaan nurisette?” 8 Ja Mooses jatkoi: ”Näin käy, kun Jehova antaa teille illalla lihaa syötäväksi ja aamulla leipää kylliksenne, koska Jehova on kuullut nurinanne, jolla te häntä vastaan nurisette. Ja mitä olemme me? Teidän nurinanne ei ole meitä vastaan, vaan Jehovaa vastaan.”+

9 Ja Mooses sanoi edelleen Aaronille: ”Sano Israelin poikien koko kansankokoukselle: ’Tulkaa lähemmäksi, Jehovan eteen, sillä hän on kuullut teidän nurinanne.’”+ 10 Niin tapahtui, että heti kun Aaron oli puhunut Israelin poikien koko kansankokoukselle, he käänsivät kasvonsa erämaahan päin, ja katso, Jehovan kirkkaus näyttäytyi pilvessä.+

11 Ja Jehova puhui edelleen Moosekselle sanoen: 12 ”Olen kuullut Israelin poikien nurinan.+ Puhu heille sanoen: ’Kahden illan välillä* te syötte lihaa, ja aamulla olette kylläisiä leivästä,+ ja te tulette totisesti tietämään, että minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’”+

13 Niin tapahtui, että illalla tuli viiriäisiä,+ ja lopulta ne peittivät leirin, ja aamulla oli leirin ympärille muodostunut kastekerros.+ 14 Vähitellen kastekerros haihtui*, ja katso, erämaan pinnalla oli jotakin hienoa, hiutalemaista,*+ hienoa niin kuin maassa oleva kuura.+ 15 Kun Israelin pojat saivat nähdä sen, he sanoivat toisilleen: ”Mitä se on?”* He eivät näet tienneet, mitä se oli. Siksi Mooses sanoi heille: ”Se on sitä leipää, jonka Jehova on antanut teille ruoaksi.+ 16 Tämä on se, minkä Jehova on käskenyt: ’Kerätkää sitä, kukin sen mukaan mitä hän syö. Teidän on määrä ottaa omer-mitta*+ kutakin yksilöä* kohti teillä kullakin teltassaan olevien sielujen lukumäärän mukaan.’” 17 Ja Israelin pojat tekivät niin, ja he keräsivät sitä; yksi kokosi paljon ja toinen kokosi vähän. 18 Aina kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei sillä, joka oli koonnut paljon, ollut liikaa eikä sillä, joka oli koonnut vähän, ollut puutetta.+ Kukin heistä keräsi sen mukaan mitä hän söi.

19 Sitten Mooses sanoi heille: ”Älköön kukaan jättäkö siitä mitään aamuksi.”+ 20 Mutta he eivät kuunnelleet Moosesta. Aina kun jotkut jättivät sitä aamuksi, siihen kasvoi matoja ja se löyhkäsi,+ niin että Mooses närkästyi heihin.+ 21 Ja he keräsivät sitä aamu+ aamulta, kukin sen mukaan mitä hän söi. Kun aurinko alkoi paahtaa, se suli.

22 Ja kuudentena päivänä tapahtui, että he keräsivät leipää kaksin verroin,+ kaksi omer-mittaa kullekin. Niin kaikki kansankokouksen johtomiehet* tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle. 23 Silloin hän sanoi heille: ”Niin on Jehova puhunutkin. Huomenna on sapatinvietto*, pyhä sapatti Jehovan kunniaksi.+ Mitä voitte leipoa, se leipokaa, ja mitä voitte keittää, se keittäkää,+ ja kaikki ylijäämä säästäkää itsellenne aamuun säilytettäväksi.” 24 Niin he säästivät sen aamuksi, kuten Mooses oli käskenyt, eikä se löyhkännyt, eikä siihen tullut toukkia.+ 25 Sitten Mooses sanoi: ”Syökää se tänään, sillä tänään on sapatti+ Jehovan kunniaksi. Tänään ette löydä sitä kedolta. 26 Kuutena päivänä te keräätte sitä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti.+ Silloin ei muodostu mitään.” 27 Tapahtui kuitenkin, että jotkut kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä keräämään sitä, mutta he eivät löytäneet mitään.

28 Sen vuoksi Jehova sanoi Moosekselle: ”Kuinka kauan te oikein kieltäydytte pitämästä minun käskyjäni ja lakejani?+ 29 Huomatkaa, että Jehova on antanut teille sapatin.+ Siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Pysytelköön kukin omassa paikassaan.+ Älköön kukaan lähtekö alueeltaan seitsemäntenä päivänä.” 30 Ja kansa alkoi viettää sapattia* seitsemäntenä päivänä.+

31 Ja Israelin huone alkoi kutsua sitä nimellä ”manna”*. Ja se oli valkoista niin kuin korianterinsiemen ja maistui hunajarieskalta.+ 32 Sitten Mooses sanoi: ”Tämä on se, minkä Jehova on käskenyt: ’Pane sitä omer-mitta täyteen säilytettäväksi sukupolvesta toiseen,+ jotta he näkisivät sen leivän, jota annoin teidän syödä erämaassa, kun toin teidät pois Egyptin maasta.’”+ 33 Niin Mooses sanoi Aaronille: ”Ota ruukku ja pane siihen omer-mitallinen mannaa ja pane se talteen Jehovan eteen säilytettäväksi sukupolvesta toiseen.”+ 34 Ja Aaron pani sitä talteen säilytettäväksi Todistuksen*+ eteen, niin kuin Jehova oli Moosesta käskenyt. 35 Ja Israelin pojat söivät mannaa neljäkymmentä vuotta,+ kunnes he tulivat asuttuun maahan.+ Mannaa he söivät, kunnes he tulivat Kanaanin maan+ rajalle. 36 Omer on muuten kymmenesosa eefa-mitasta*.