2. Kuninkaiden kirja
9 Ja profeetta Elisa puolestaan kutsui yhden profeettojen pojista+ ja sanoi sitten hänelle: ”Vyötä kupeesi+ ja ota tämä öljypullo*+ mukaasi ja mene Ramot-Gileadiin.+ 2 Kun olet päässyt sinne, etsi sieltä Jeehu,+ Nimsin pojan Josafatin poika, ja sinun on mentävä sisään ja saatava hänet nousemaan veljiensä keskuudesta ja vietävä hänet sisimpään kammioon.+ 3 Ja sinun on otettava öljypullo ja vuodatettava siitä hänen päähänsä+ ja sanottava: ’Näin on Jehova sanonut: ”Minä totisesti voitelen+ sinut Israelin kuninkaaksi.”’+ Ja sinun on avattava ovi ja paettava jäämättä odottelemaan.”
4 Ja palvelija, profeetan palvelija, lähti matkalleen Ramot-Gileadiin. 5 Kun hän tuli sinne, niin katso, sotaväen päälliköt olivat istumassa. Tällöin hän sanoi: ”Minulla on sinulle sana,+ oi päällikkö.” Jeehu sanoi tähän: ”Kenelle meistä kaikista?” Sitten hän sanoi: ”Sinulle, oi päällikkö.” 6 Silloin tämä nousi ja tuli taloon, ja hän vuodatti öljyä hänen päähänsä ja sanoi hänelle: ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Minä totisesti voitelen sinut Jehovan kansan,+ Israelin, kuninkaaksi.+ 7 Ja sinun on lyötävä herrasi Ahabin huone, ja minun on kostettava+ palvelijoitteni, profeettojen, veri* ja kaikkien Jehovan palvelijoiden veri ja vaadittava se Isebelin kädestä.+ 8 Ja koko Ahabin huoneen täytyy tuhoutua, ja minun on karsittava pois Ahabista+ jokainen, joka vetensä seinään heittää,*+ ja jokainen avuton ja arvoton*+ Israelista. 9 Ja minun on tehtävä Ahabin huoneesta Jerobeamin, Nebatin pojan, huoneen kaltainen+ ja Baesan, Ahian pojan, huoneen kaltainen.+ 10 Ja Isebelin syövät koirat+ Jisreelin maapalstalla, eikä kukaan hautaa häntä.’” Sen jälkeen hän avasi oven ja pakeni.+
11 Jeehu puolestaan meni ulos herransa palvelijoiden luo, ja he sanoivat hänelle: ”Onko kaikki hyvin?+ Miksi tämä hullu+ tuli luoksesi?” Mutta hän sanoi heille: ”Tehän tunnette hyvin sen miehen ja hänen puhetapansa.” 12 Mutta he sanoivat: ”Valhetta! Kerrohan meille.” Silloin hän sanoi: ”Niin ja niin hän puhui minulle sanoen: ’Näin on Jehova sanonut: ”Minä totisesti voitelen sinut Israelin kuninkaaksi.”’”+ 13 Tällöin he ottivat kukin kiireesti vaatteensa+ ja panivat sen hänen alleen paljaille portaille, ja he alkoivat puhaltaa torveen+ ja sanoa: ”Jeehu on tullut kuninkaaksi!”+ 14 Ja Jeehu,+ Nimsin pojan Josafatin poika,+ ryhtyi tekemään salaliittoa+ Joramia* vastaan.
Ja Joram puolestaan oli ollut pitämässä vartiota Ramot-Gileadissa,+ hän ja koko Israel, Syyrian kuninkaan Hasaelin+ takia. 15 Myöhemmin kuningas Joram+ palasi parantuakseen Jisreelissä+ haavoista, jotka syyrialaiset aiheuttivat hänelle hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan.+
Jeehu sanoi nyt: ”Jos sielunne on suostuvainen,*+ älkää antako kenenkään päästä pois kaupungista ja mennä tekemään ilmoitusta Jisreeliin.” 16 Ja Jeehu lähti ajamaan mennäkseen Jisreeliin, sillä Joram makasi siellä, ja Juudan kuningas Ahasja*+ itse oli mennyt sinne alas katsomaan Joramia. 17 Ja vartiomies+ seisoi tornissa+ Jisreelissä,+ ja hän huomasi Jeehun miesten aaltoilevan joukon hänen tullessaan, ja hän sanoi heti: ”Minä näen aaltoilevan miesjoukon.” Silloin Joram sanoi: ”Ota ratsumies ja lähetä hänet heitä vastaan, ja hän sanokoon: ’Onko rauha?’”+ 18 Niinpä ratsastaja lähti hevosella häntä vastaan ja sanoi: ”Näin on kuningas sanonut: ’Onko rauha?’” Mutta Jeehu sanoi: ”Mitä tekemistä sinulla on ’rauhan’ kanssa?*+ Käänny perääni!”
Ja vartiomies+ ilmoitti edelleen sanoen: ”Sanansaattaja on saapunut heidän luokseen, mutta hän ei ole palannut.” 19 Niin hän lähetti toisen hevosella ratsastavan, joka heidän luokseen tultuaan sanoi: ”Näin on kuningas sanonut: ’Onko rauha?’” Mutta Jeehu sanoi: ”Mitä tekemistä sinulla on ’rauhan’ kanssa?+ Käänny perääni!”
20 Ja vartiomies ilmoitti edelleen sanoen: ”Hän on saapunut heidän luokseen, mutta hän ei ole palannut, ja ajo on kuin Nimsin pojanpojan*+ Jeehun+ ajoa, sillä hän ajaa kuin hullu.”+ 21 Silloin Joram sanoi: ”Valjasta!”+ Niin hänen sotavaununsa valjastettiin, ja Israelin kuningas Joram ja Juudan kuningas Ahasja+ lähtivät kumpikin omissa sotavaunuissaan. Kun he menivät Jeehua vastaan, he kohtasivat hänet viimein jisreeliläisen Nabotin maapalstalla.+
22 Ja tapahtui, että kun Joram näki Jeehun, hän sanoi heti: ”Onko rauha, Jeehu?” Mutta hän sanoi: ”Mitä rauhaa+ voisi olla niin kauan kuin äitisi Isebelin haureudet+ ja hänen monet noituutensa ovat olemassa?”+ 23 Joram teki heti käsillään käännöksen paetakseen ja sanoi Ahasjalle: ”Petkutusta,+ Ahasja!” 24 Ja Jeehu itse sieppasi jousen+ käteensä* ja ampui Joramia hartioiden väliin, niin että nuoli tuli ulos hänen sydämestään, ja hän lysähti sotavaunuihinsa.+ 25 Sitten hän sanoi Bidkarille*, adjutantilleen:+ ”Nosta hänet ylös, heitä hänet jisreeliläisen Nabotin maapalstalle,+ sillä muista: minä ja sinä ajoimme valjakkoja hänen isänsä Ahabin jäljessä, ja Jehova itse kohotti tämän julistuksen+ häntä vastaan: 26 ’”Totisesti minä näin eilen Nabotin veren+ ja hänen poikiensa veren”,+ lausuu Jehova, ”ja minä olen maksava sinulle takaisin+ tällä maapalstalla”, lausuu Jehova.’ Nosta siis hänet nyt ylös, heitä hänet sille maapalstalle Jehovan sanan mukaan.”+
27 Ja Juudan kuningas Ahasja+ itse näki sen ja lähti pakoon puutarhatalon+ tietä. (Myöhemmin* Jeehu lähti ajamaan häntä takaa ja sanoi: ”Hänet myös! Lyökää hänet!” Niin he löivät hänet* hänen ollessaan vaunuissa matkalla ylös Guriin, joka on lähellä Jibleamia.+ Ja hän jatkoi pakoaan Megiddoon+ ja kuoli lopulta siellä.+ 28 Sitten hänen palvelijansa kuljettivat hänet vaunuissa Jerusalemiin, ja niin he hautasivat hänet hänen hautaansa hänen esi-isiensä pariin Daavidin kaupunkiin.+ 29 Ja Ahasja+ oli tullut Juudan kuninkaaksi Joramin, Ahabin pojan, yhdentenätoista vuonna.)+
30 Viimein Jeehu tuli Jisreeliin,+ ja Isebel+ itse kuuli siitä. Niin hän maalasi+ silmänsä mustalla ihomaalilla ja kaunisti päänsä+ ja katseli sitten alas ikkunasta.+ 31 Ja Jeehu itse tuli sisään portista. Isebel sanoi tällöin: ”Kävikö Simrin,+ herransa surmaajan, hyvin?” 32 Silloin hän käänsi kasvonsa ylös ikkunaa kohti ja sanoi: ”Kuka on minun puolellani? Kuka?”+ Heti pari kolme hovivirkamiestä+ katsoi alas häneen. 33 Niin hän sanoi: ”Pudottakaa hänet!”+ Silloin he pudottivat hänet, ja hänen vertaan pirskui seinään ja hevosiin, ja hän tallasi+ häntä. 34 Sen jälkeen hän tuli sisään ja söi ja joi ja sanoi sitten: ”Huolehtikaahan siitä kirotusta+ ja haudatkaa hänet, sillä hän on kuninkaan tytär.”+ 35 Kun he lähtivät hautaamaan häntä, he eivät löytäneet hänestä muuta kuin pääkallon ja jalkaterät ja käsistä kämmenet.+ 36 Kun he palasivat ja ilmoittivat sen hänelle, hän sanoi: ”Se on se Jehovan sana, jonka hän puhui palvelijansa, tisbeläisen Elian*, välityksellä+ sanoen: ’Jisreelin maapalstalla koirat syövät Isebelin lihan.+ 37 Ja Isebelin ruumiista on tuleva kuin lantaa,+ joka on pellon pinnalla, Jisreelin maapalstalla, niin ettei voida sanoa: ”Tämä on Isebel.”’”+