2. Korinttilaisille
12 Minun täytyy ylpeillä. Se ei ole hyödyllistä, mutta siirryn Herran yliluonnollisiin näkyihin+ ja ilmestyksiin. 2 Tunnen Kristuksen yhteydessä olevan ihmisen, joka neljätoista vuotta sitten – ruumiissako, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä; Jumala tietää – temmattiin+ sellaisena kolmanteen taivaaseen. 3 Niin, tunnen sellaisen ihmisen – ruumiissako vai erossa ruumiista,+ en tiedä*, Jumala tietää –, 4 että hänet temmattiin paratiisiin*+ ja hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. 5 Sellaisesta ihmisestä* minä ylpeilen, mutta en ylpeile itsestäni, paitsi heikkouksistani.+ 6 Sillä jos tahdon joskus ylpeillä,+ en ole järjetön, sillä minä sanon totuuden. Mutta minä pidätyn, jottei kukaan lukisi ansiokseni enempää kuin hän näkee minun olevan tai minulta kuulee, 7 vain ilmestysten ylenmääräisyyden* takia.
Jotta en siis ylvästelisi,+ minulle annettiin piikki* lihaan,+ Saatanan enkeli, lyömään minua, jotten ylvästelisi. 8 Tämän vuoksi minä kolme kertaa+ hartaasti pyysin Herralta, että se poistuisi minusta, 9 ja kuitenkin hän sanoi minulle: ”Minun ansaitsematon hyvyyteni riittää+ sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”+ Sen tähden ylpeilen erittäin mielelläni ennemmin heikkouksistani,+ jotta Kristuksen voima pysyisi ylläni kuin teltta. 10 Siksi olen mieltynyt heikkouksiin, loukkauksiin, puutteisiin, vainoihin ja vaikeuksiin, Kristuksen tähden. Sillä kun olen heikko, silloin olen voimallinen.+
11 Olen käynyt järjettömäksi. Te olette pakottaneet minut+ siihen, sillä teidän olisi pitänyt suositella minua. En näet ole missään osoittautunut ylen oivallisia+ apostoleitanne huonommaksi, vaikka en olekaan mitään.+ 12 Apostolin tunnusmerkithän+ on saatu aikaan teidän keskuudessanne kaikella kestävyydellä+ ja tunnusmerkeillä ja ennusmerkeillä ja voimateoilla.*+ 13 Sillä missä muussa suhteessa olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten itse tullut teille taakaksi?+ Antakaa minulle ystävällisesti anteeksi tämä vääryys.
14 Katso! Tämä on kolmas kerta,+ jolloin olen valmis tulemaan luoksenne, ja kuitenkaan en tule taakaksi. Sillä minä en etsi teidän omaisuuksianne,+ vaan teitä, sillä lasten+ ei pitäisi kerätä vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.+ 15 Minä puolestani olen erittäin mielelläni kuluttava, mitä minulla on, ja tuleva täydelleen kulutetuksi teidän sielujenne hyväksi.+ Jos rakastan teitä tavallista runsaammin, niin tuleeko minua rakastaa sitä vähemmän? 16 Mutta olkoon miten tahansa, minä en ole rasittanut teitä taakalla.+ Siitä huolimatta sanotte minun olleen ”viekas” ja pyydystäneen teidät ”juonittelulla”.+ 17 En kai ole käyttänyt teitä hyödykseni kenenkään välityksellä, jonka olen lähettänyt luoksenne? 18 Kehotin Titusta ja lähetin veljen hänen mukanaan. Ei kai Titus ole käyttänyt teitä hyväkseen lainkaan?+ Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä?+ Emmekö samoissa askeleissa?
19 Oletteko ajatelleet koko tämän ajan, että olemme puolustautuneet teidän edessänne? Puhumme Jumalan edessä Kristuksen yhteydessä. Mutta, rakkaat, kaikki on teidän rakennukseksenne.+ 20 Sillä pelkään, että jollakin tavoin en saapuessani+ ehkä tapaa teitä sellaisina kuin tahtoisin enkä minä ehkä osoittaudu teille sellaiseksi kuin te tahtoisitte, vaan että sen sijaan olisi jollakin tavoin riitaa, mustasukkaisuutta,+ vihanpuuskia, kinasteluja, parjauksia, kuiskutteluja, pöyhistymistapauksia, epäjärjestystä.+ 21 Kenties, kun tulen jälleen, Jumalani saattaisi nöyryyttää minut teidän keskuudessanne ja saattaisin surra monien sellaisten tähden, jotka aikaisemmin tekivät syntiä,+ mutta eivät ole katuneet sitä epäpuhtautta* ja haureutta*+ ja irstautta,*+ jota he ovat harjoittaneet.