Tuomarien kirja
2 Silloin Jehovan enkeli+ meni Gilgalista+ ylös Bokimiin+ ja sanoi: ”Minä ryhdyin tuomaan teitä pois Egyptistä ja tuomaan teitä siihen maahan, josta vannoin* esi-isillenne.+ Lisäksi minä sanoin: ’En koskaan riko liittoani teidän kanssanne.+ 2 Ettekä tekään saa tehdä liittoa tämän maan asukkaiden kanssa.+ Heidän alttarinsa teidän tulee hajottaa.’+ Mutta te ette ole kuunnelleet minun ääntäni.+ Miksi olette tehneet tämän?+ 3 Niinpä minä olen puolestani sanonut: ’Minä en aja heitä pois edestänne, vaan heidän on tultava teille ansoiksi+ ja heidän jumalansa tulevat teille syötiksi.’”+
4 Ja tapahtui, että heti kun Jehovan enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille Israelin pojille, kansa korotti äänensä ja itki.+ 5 Niin he antoivat sille paikalle nimen Bokim*. Ja he uhrasivat siellä Jehovalle.
6 Kun Joosua lähetti kansan menemään, niin Israelin pojat lähtivät matkaan, kukin perinnölleen, ottaakseen maan haltuunsa.+ 7 Ja kansa palveli Jehovaa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina niiden vanhinten* päivinä, joiden päivät jatkuivat Joosuan jälkeen* ja jotka olivat nähneet kaiken Jehovan suuren työn, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi.+ 8 Sitten Joosua, Nunin poika, Jehovan palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä.+ 9 Niin he hautasivat hänet hänen perintöalueelleen Timnat-Heresiin*+ Efraimin vuoristoon, Gaasinvuoren pohjoispuolelle.+ 10 Ja koko se sukupolvi koottiin myös isiensä luo,+ ja heidän jälkeensä alkoi nousta toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Jehovaa eikä sitä työtä, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi.+
11 Ja Israelin pojat tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ ja palvelivat* Baaleja.+ 12 Siten he hylkäsivät Jehovan, isiensä Jumalan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta,+ ja lähtivät seuraamaan heitä ympäröivien kansojen jumalien joukossa olevia muita jumalia+ ja alkoivat kumartaa niitä, niin että he loukkasivat Jehovaa.+ 13 Niin he hylkäsivät Jehovan ja ryhtyivät palvelemaan Baalia ja Astoretin+ kuvia*. 14 Tällöin Jehovan suuttumus syttyi Israelia kohtaan,+ niin että hän antoi heidät ryöstäjien käsiin, ja nämä alkoivat ryöstää heitä,+ ja hän ryhtyi myymään* heitä heidän ympärillään olevien vihollisten käsiin,+ eivätkä he kyenneet enää kestämään vihollistensa edessä.+ 15 Kaikkialla, minne he lähtivät, osoittautui Jehovan käsi olevan heitä vastaan onnettomuudeksi,+ niin kuin Jehova oli puhunut ja niin kuin Jehova oli heille vannonut,+ ja he joutuivat hyvin ahtaalle.+ 16 Silloin Jehova herätti tuomareita,+ ja nämä pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä.+
17 Eivätkä he kuunnelleet tuomareitaankaan, vaan olivat moraalittomissa suhteissa*+ muihin jumaliin+ ja kumarsivat niitä. He poikkesivat nopeasti siltä tieltä, jota heidän esi-isänsä olivat Jehovan käskyjä totellen vaeltaneet.+ He eivät tehneet samalla tavalla. 18 Ja kun Jehova herätti heille tuomareita,+ niin osoittautui, että Jehova oli tuomarin kanssa, ja hän pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä kaikkina tuomarin päivinä, sillä Jehova tunsi mielipahaa+ heidän voihkiessaan sortajiensa+ ja heitä sysivien takia.
19 Ja tapahtui, että kun tuomari kuoli, he kääntyivät jälleen takaisin ja toimivat vielä turmiollisemmin kuin heidän isänsä kulkemalla muiden jumalien perässä palvellakseen niitä ja kumartaakseen niitä.+ He eivät luopuneet menettelytavoistaan eivätkä itsepäisestä käyttäytymisestään.+ 20 Lopulta Jehovan suuttumus syttyi+ Israelia kohtaan ja hän sanoi: ”Koska tämä kansakunta on rikkonut liittoni,+ josta minä annoin käskyn heidän esi-isilleen, eikä ole kuunnellut ääntäni,+ 21 niin en minäkään enää aja sen edestä pois yhtään ainoata niistä kansakunnista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle,+ 22 koetellakseni niiden avulla+ Israelia, pitävätkö he Jehovan tien vaeltamalla sitä, niin kuin heidän isänsä pitivät sen, vai eivät.” 23 Niin Jehova antoi näiden kansakuntien jäädä paikoilleen ajamatta niitä nopeasti pois,+ eikä hän antanut niitä Joosuan käsiin.