Apostolien teot

13 Ja Antiokian paikallisessa seurakunnassa oli profeettoja+ ja opettajia: Barnabas sekä Symeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja kyreneläinen Lucius,+ ja Manaen, joka oli kasvatettu piirihallitsija* Herodeksen kanssa, ja Saul. 2 Kun he julkisesti palvelivat+ Jehovaa* ja paastosivat, niin pyhä henki sanoi: ”Erottakaa minulle kaikista Barnabas ja Saul+ siihen työhön, johon olen heidät kutsunut.” 3 Sitten he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä+ heidän päälleen ja päästivät heidät menemään.

4 Niin nämä pyhän hengen lähettämät miehet menivät alas Seleukiaan, ja sieltä he purjehtivat Kyprokseen. 5 Ja tultuaan Salamiiseen he alkoivat julistaa Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa. Heillä oli myös Johannes+ palvelijana.

6 Kuljettuaan koko saaren halki Pafokseen saakka he tapasivat erään miehen, noidan, väärän profeetan,+ juutalaisen, jonka nimi oli Barjesus, 7 ja hän oli prokonsuli* Sergius Pauluksen, älykkään miehen, kanssa. Tämä mies kutsui luokseen Barnabaan ja Saulin ja halusi hartaasti kuulla Jumalan sanaa. 8 Mutta Elymas, noita (sillä näin käännetään hänen nimensä), alkoi vastustaa heitä+ ja yritti kääntää prokonsulin pois uskosta. 9 Saul, joka on nimeltään myös Paavali*, täyttyi pyhällä hengellä, katsoi häneen kiinteästi 10 ja sanoi: ”Oi sinä, joka olet täynnä kaikenlaista petosta ja kaikenlaista ilkeyttä, sinä Panettelijan poika,+ sinä kaiken vanhurskaan vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Jehovan* oikeita teitä? 11 Niinpä siis, katso, Jehovan* käsi on ylläsi, ja sinä tulet olemaan jonkin aikaa sokeana näkemättä auringonvaloa.” Samassa paksu usva ja pimeys laskeutui hänen päälleen, ja hän kulki ympäriinsä ja etsi taluttajia.+ 12 Silloin prokonsuli,+ nähtyään mitä oli tapahtunut, tuli uskovaksi, koska hän hämmästyi perin pohjin Jehovan* opetuksesta.

13 Miehet lähtivät nyt yhdessä Paavalin kanssa merelle Pafoksesta ja saapuivat Pamfylian+ Pergeen. Mutta Johannes+ poistui heidän luotaan ja palasi+ Jerusalemiin. 14 He menivät kuitenkin Pergestä eteenpäin ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja he menivät sapattipäivänä synagogaan+ ja istuutuivat. 15 Lain ja Profeettojen julkisen lukemisen+ jälkeen synagogan esimiehet+ lähettivät sanomaan heille: ”Miehet, veljet, jos teillä on kansalle jokin rohkaisun sana, niin sanokaa se.” 16 Niin Paavali nousi, viittasi+ kädellään ja sanoi:

”Miehet, israelilaiset ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa, kuulkaa.+ 17 Tämän Israelin kansan Jumala valitsi esi-isämme, ja hän korotti tämän kansan, kun he asuivat muukalaisina Egyptin maassa, ja toi heidät siitä pois kohotetulla käsivarrella.+ 18 Ja noin neljänkymmenen vuoden+ ajanjakson hän kesti heidän toimintatapaansa erämaassa. 19 Hävitettyään Kanaanin maasta seitsemän kansakuntaa hän jakoi niiden maan arvalla.+ 20 Kaikkeen tähän kului noin neljäsataaviisikymmentä vuotta.

Ja tämän jälkeen* hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin asti.+ 21 Mutta siitä lähtien he vaativat kuningasta,+ ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin heimosta,+ neljäksikymmeneksi vuodeksi. 22 Ja poistettuaan hänet+ hän herätti heille kuninkaaksi Daavidin,+ josta hän todisti ja sanoi: ’Olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan,+ sydämeni mukaisen miehen,+ joka tulee tekemään kaiken, minkä haluan.’+ 23 Tämän miehen jälkeläisistä+ Jumala on lupauksensa mukaan tuonut Israelille pelastajan,+ Jeesuksen, 24 sen jälkeen kun Johannes+ oli hänen+ tulonsa edellä saarnannut julkisesti koko Israelin kansalle katumuksen vertauskuvaksi kastetta. 25 Mutta kun Johannes oli päättämässä juoksuaan, hänellä oli tapana sanoa: ’En minä ole se, jonka luulette minun olevan.* Mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka sandaaleja en ole arvollinen jalasta riisumaan.’+

26 Miehet, veljet, te Abrahamin sukujuuren pojat ja ne muut teidän joukossanne, jotka pelkäävät Jumalaa, meille on lähetetty tämän pelastuksen sana.+ 27 Sillä Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät tunteneet häntä,+ vaan toimiessaan tuomareina he täyttivät Profeettojen lausunnot,+ joita luetaan ääneen joka sapatti, 28 ja vaikka he eivät löytäneet mitään kuoleman ansaitsevaa,+ he vaativat Pilatukselta, että hänet teloitettaisiin.+ 29 Kun he sitten olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä oli kirjoitettu,+ he ottivat hänet alas paalusta*+ ja panivat muistohautaan.+ 30 Mutta Jumala herätti hänet kuolleista,+ 31 ja hän näyttäytyi monena päivänä niille, jotka olivat menneet hänen kanssaan Galileasta ylös Jerusalemiin ja jotka ovat nyt hänen todistajiaan kansan edessä.+

32 Ja niin me julistamme teille sitä hyvää uutista esi-isille annetusta lupauksesta,+ 33 että Jumala on täyttänyt sen kokonaan meille, heidän* lapsilleen, herättämällä Jeesuksen,+ kuten myös toiseen psalmiin on kirjoitettu: ’Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minusta on tullut sinun Isäsi.’+ 34 Ja sen, että hän herätti hänet kuolleista ja ettei hänen ollut enää määrä palata turmeltumiseen, hän on esittänyt näin: ’Minä annan teille Daavidille ilmaistut rakkaudelliset huomaavaisuudet, jotka ovat luotettavat.’+ 35 Siksi hän sanoo myös eräässä toisessa psalmissa: ’Sinä et salli uskollisesi nähdä turmeltumista.’+ 36 Sillä Daavid+ tosin palveli Jumalan nimenomaista tahtoa omassa sukupolvessaan ja nukahti pois, ja hänet pantiin esi-isiensä luo, ja hän näki turmeltumisen.+ 37 Hän taas, jonka Jumala herätti, ei nähnyt turmeltumista.+

38 Olkoon sen tähden teille tunnettua, veljet, että hänen kauttaan teille julistetaan syntien anteeksiantoa+ 39 ja että hänen välityksellään jokainen, joka uskoo, julistetaan syyttömäksi kaikkeen siihen, mihin teitä ei voitu julistaa syyttömiksi Mooseksen lain välityksellä.+ 40 Pitäkää siis huoli siitä, ettei teitä kohtaa se, mikä on sanottu Profeetoissa: 41 ’Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hävitkää pois, sillä minä teen teidän päivinänne työn, työn jota ette mitenkään usko, vaikka joku selostaakin sen teille yksityiskohtaisesti.’”+

42 Kun he sitten olivat menossa ulos, ihmiset alkoivat hartaasti pyytää, että näitä asioita puhuttaisiin heille seuraavana sapattina.+ 43 Niinpä kun synagogan kokous hajaantui, monet juutalaisista ja Jumalaa palvovista* käännynnäisistä seurasivat Paavalia ja Barnabasta,+ jotka heille puhuessaan alkoivat kehottaa+ heitä jatkamaan Jumalan ansaitsemattomassa hyvyydessä.+

44 Seuraavana sapattina miltei koko kaupunki kokoontui kuulemaan Jehovan* sanaa.+ 45 Kun juutalaiset näkivät ihmisjoukot, he tulivat täyteen mustasukkaisuutta+ ja alkoivat rienaavasti väittää Paavalin puhumia asioita vastaan.+ 46 Niinpä Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ”Oli välttämätöntä, että Jumalan sana puhuttiin ensiksi teille.+ Koska te työnnätte sen pois+ luotanne ettekä katso itseänne ikuisen elämän arvoisiksi, katso, me käännymme kansakuntien puoleen.+ 47 Jehova* onkin antanut meille käskyn näillä sanoilla: ’Minä olen asettanut sinut kansakuntien valoksi+ ollaksesi pelastuksena maan ääreen* asti.’”+

48 Sen kuultuaan kansakunnista olevat alkoivat iloita ja kirkastaa Jehovan* sanaa,+ ja kaikista niistä, joilla oli oikea asenne ikuisen elämän saamiseksi, tuli uskovia.+ 49 Lisäksi Jehovan* sanaa vietiin edelleen kaikkialle koko maahan.+ 50 Mutta juutalaiset+ yllyttivät arvossa pidettyjä Jumalaa palvovia* naisia ja kaupungin huomattavimpia miehiä, ja he nostattivat vainon+ Paavalia ja Barnabasta vastaan ja ajoivat heidät rajojensa ulkopuolelle. 51 Nämä pudistivat tomun jaloistaan heitä vastaan+ ja menivät Ikonioniin. 52 Ja opetuslapset olivat jatkuvasti ilon+ ja pyhän hengen täyttämiä.